keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Me aukenemme ja sulkeudumme

ASIAA PELOSTA JA TURVALLISUUDESTA





Itseni kehittäminen on mentaalivalmentajana työni perusta. Itseään voi kehittää ulkoisesti vaikka pitämällä huolta kunnostaan, aikatauluista ja vuorokausirytmistä. Asiakastyössä olen huomannut, että jokaisen asiakkaan kanssa varioimme ulkoisten ja sisäisten asioiden kehittämistä eri painotuksilla, asiakkaan tarpeiden mukaan.

Olen omissa asioissani eniten kiinnostunut siitä, mitä sisälläni tapahtuu. Ulkoisetkin asiat kiinnostavat ja niihinkin keskityn, mutta vuoden aikana olen koko ajan saanut paremmin tuntumaa siihen, miten sisällämme on varsinainen aarreaitta, jos vain opimme purkamaan erilaisia suojauksiamme.

Jo päiväkoti-ikäinen osaa psyykkisesti sulkea itseään. Joku tölväisee, tönäisee, jyrähtää. Mitä tekee päiväkoti-ikäinen? Hän aika nopeasti oppii sulkemaan sydäntään, mikä saa aikaan varomista, käpertymistä tai vastahyökkäystä niin, että hän tölväisee toista takaisin. Jo lapsena opimme painamaan syvälle sisällemme monenlaisia kokemuksia ja tunteita, joiden käsittelyyn meillä ei ole työkaluja tai voimia. Siellä sisällämme ne sitten kuplivat, pelot ja kiukut, yrittäen päästä pintaan tilanteissa, jotka osuvat näihin sisäisiin kupliviin patoumiimme.

Olet ehkä joskus tuntenut ihmisen, joka on reaktioineen kuin miinakenttä. Koskaan et tiennyt, milloin osuisit tahtomattasikin hänen miinoihinsa ja kohtaisit hänen reaktionsa. Ehkä olet itsekin reagoinut omista miinoistasi käsin.

Tosiasia on, että meillä on valtava määrä sisällemme kätkettyjä tunteita ja oloja. Häpeää, kateutta, kaunaa, vihaa, katkeruutta, turhautumista, syyllisyyttä. Niiden kaikkien takana on pelko siitä, että emme pärjäisikään tai selviäisikään elämämme areenalla. Eniten pelkäämme kuitenkin itseämme ja sen kohtaamista, mitä sisällemme piiloutuu.

Kerran eräs oikeasti hyvää tarkoittava ihminen kysyi minulta, miksi en puolustaudu jossakin tilanteessa, jota en en enää edes muista. Mutta minulla ei ollut tarvetta suojata itseäni jonkun räyhäämiseltä tai "hulluudelta", koska en kokenut "uhkaa" todelliseksi. Siksi en noussut kovaääniseen räyhäämiseen mukaan selittämällä kantaani. Koen yhä, että omat taistelut kannattaa valita todella huolella. Ketään vastaan ei kannata taistella, mutta toki on asioita, joiden puolesta kannattaa pitää meteliä ja arvoja, joiden puolesta on hyvä liputtaa. 

Kokeile joskus kuulostella, miten suljet sydäntäsi ja avaat sitä samoin kuin päiväkoti-ikäinen tekee. Riittää, että viet huomiosi rintakehääsi sille tasolle, jossa sydämesi sijaitsee. Kuulostele, mitä rintakehässä tapahtuu, kun iloitset tai innostut. Huomaa, miten tunne on silloin laajeneva ja aukinainen. Huomaa myös, miltä rintakehän alueella tuntuu, kun ahdistus, pelko tai kiukku ottaa sinut valtaansa. Todennäköisesti tuo tunne on silloin kehossasi supistuva, sulkeutuva ja kireämpi.

Näin psyykkinen suojausmekanismi toimii. Aukenemme ja sulkeudumme.

Olen viime aikoina miettinyt, millaista elämäni olisi, jos minun ei tarvitsisi enää sulkea sydäntäni. Voisin kohdata omia kätkettyjä tunteitani ja kaukaisiakin muistoja ilman, että kehoni kiristyisi ja suojautuisi kärsimykseltä. 

Olen harjoitellut. Olen antanut tunteiden ja muistojen tulla pintaan ja tuntua. Olen treenannut niiden katsomista ja todistamista kuin utelias sivullinen. Tunteisiin ja vaikeisiinkaan muistoihin ei kuole, jos rohkeasti antaa niiden nousta ilman, että analysoi niitä. Todistaminen onkin enemmän vain sen seuraamista, mitä minussa on ja mitä olen työntänyt jonnekin syvälle sisälleni.

Heti, kun annan sen tuntua ja olla, mitä minussa on, huomaan rentoutuvani ja energiamääräni lisääntyvän. Ei liene yllättävää, että silloin tulee kevyempi olo.

Mutta onko tilanteita, joissa meidän on hyvä suojata itseämme? 

Todennäköisesti on. Auringolta, melulta, saasteilta, lihaamme himoavilta eläimiltä on hyvä suojautua. Mäkäräisiltäkin. Meidän on hyvä suojata itseämme ja elintilaamme myös huonosti voivilta ihmisiltä, mutta voimme tehdä sen ilman, että möykyt kasvavat sisuksiimme. Voimme vetää terveesti rajoja, sanoa tai viestittää fiksusti "Ei" ja tehdä valintoja sen mukaan, millaiseksi haluamme elämäämme rakentaa. Jos vaikka alkoholiongelmainen lähtee kintereilleni S-marketin ovelta, en tietenkään tahdottomana päästä häntä kotiini. Ymmärrät varmasti pointin.

Meidän on lähes mahdotonta löytää sisäistä suunnatonta potentiaaliamme, ellemme ole valmiita myös  siivoamaan ja kohtaamaan sitä, mitä meissä on. Sen ei tarvitse tarkoittaa loputonta syväanalyysiä terapiassa tai jokaisen trauman läpiajoa uudestaan ja uudestaan. Mutta sisäinen siivoustyö tarkoittaa sitä, että emme enää halua ruokkia pelkojamme vaan olemme valmiit aloittamaan pintaan nousun vaikka kohtaamalla yhden hankalan tunteen kerrallaan.

Ja kun yhden hankalan tunteen tai muiston todistamme ja päästämme sen menemään kaikessa rauhassa, huomaamme vähitellen, että tila ja valo sisällämme alkavat lisääntyä. On helpompi hengittää ja löytää uusia hyviä ratkaisuja ja suuntia myös ulkoiseen elämään.

***

Jos olet kiinnostunut varaamaan ajan vastaanotolleni, soita, laita meiliä minna@minnamarsh.com tai muuta kautta viestiä. Teen töitä lasten, nuorten ja varttuneempien kanssa, myynnistä johtamiseen ja ihmissuhdehaasteisiin – ja jatkuvasti myös urheilijoiden kanssa. 


Nyt syystarjous 
Mentaalivalmennusta urheilijoille 
-verkkokurssista.
–25 % 10.10.2019 asti! 
Saat puoli vuotta voimassa olevan verkkokurssin käyttöösi nyt vain 147 euroa (norm. 197 eur). 
Voit maksaa kurssin kätevästi myös kolmessa erässä.
14 päivän tyytyväisyystakuu


Jos haet hyvää ravintovalmentajaa, suosittelen esim. Instagramissa Samuli Tolvasen päivityksiä. Hänellä on jutuissaan talonpoikaisjärkeä.