sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Elämällä on meille kaikille oma HOPS

ASIAA TANSSISTA HYVÄN JA PAHAN VÄLILLÄ






Rakkautta me olemme syvimmältä olemukseltamme, ja mitä enemmän rakkautta tunnemme sydämessämme, sitä enemmän sitä meille tulee.
– Deepak Chopra


Olen ollut yhdeksän kuukautta rankassa vaiheessa, jossa olen joutunut taistelemaan hyvän ja pahan välimaastossa. Päivääkään en silti antaisi pois tästä arvokkaasta kokemuksesta. Olen ollut kuin tutkimusmatkalla traumoihin, ihmisten erilaisiin suojamuureihin ja myös omaan historiaani ja kipupisteisiini. Terapeuttini sanoi jo kerran, että saatan hukata itseni matkallani. Olen muistanut hänen varoituksensa kymmeniä kertoja...

– ja haa, juuri nyt aurinko tuli taas esiin pilvien takaa ja loistaa suoraan silmiini –

...ja puntaroinut, kasvanko paremmin valoa kohti
a) menemällä valoisaa helppoa tietä vai
b) kulkemalla huomattavasti hankalampaa tietä, jossa kaikki haavani puskevat pintaan pyörryttävällä voimalla.

Lopputulos? Minulla ei ole vielä vastauksia. Sen olen oivaltanut, että minun on pidettävä itsestäni todella hyvää huolta ja otettava lähelleni vain ne ihmiset, jotka rakastavat ja arvostavat minua.

Pahoittelen, jos kirjoitan arvoituksia. Tähän yhtälöön liittyy muitakin kuin minä, ja haluan keskittyä oivalluksiini enkä yksityiskohtiin.

Yksi arvokkaimpia oppeja on ollut se, että viisas Elämä on luonut yksilölliset HOPSit meistä jokaiselle. HOPS eli henkilökohtainen opetussuunnitelma on minulle jotain ihan muuta kuin sinulle. Tiedän jo, että minun kuuluu opetella tässä elämässä ennen kaikkea myötätuntoa ja anteeksiantoa. Se ei tarkoita sitä, että suostuisin kaltoin kohdeltavaksi. Ei, se tarkoittaa sitä, että opin näkemään, että ihmiset oikeasti tekevät parhaansa sillä tietoisuuden tasolla, jolla he sattuvat nyt olemaan tai ovat joskus olleet. Jos pystyisimme parempaan, tekisimme parempia valintoja. En opi anteeksiantoa vain valoa kohtaamalla. Mutta pääsen valoon anteeksiannon kautta.

En usko syyttelyyn. Uskon vastuun ottamiseen.

Viisas Elämä antaa yksilöllisen opetussuunnitelman mukaisesti meistä jokaiselle kokemuksia ja ihmisiä, joiden avulla voimme tarkastella haavojamme ja sitä, missä meillä on vielä olennaista hiottavaa. Joskus nuo kokemukset ja ihmiset tulevat raskaissa tunnelmissa ja kolkoissa kaavuissa, mutta ilman niitä olisi vaikeampi arvostaa valoa. Mikään ei jalosta niin paljon kuin kärsimys – se on joskus raskas totuus mutta totta se on.

Kun paha haastaa: "Saanko luvan", voin aina vastata: "Rakastan sinua, mutta juuri nyt en voi tanssia kanssasi." On siis tärkeää seistä hyvän puolella. Kaikki me teemme virheitä, mutta varjoissa ei kannata elää.

Olen voimissani, monta oppia rikkaampana ja viisaampana. Treeni kulkee, ja nukun hyvin. Töitä tulee sisään iloisella tahdilla, ja seuraava kirjani on lähes valmis.

Toivon, että sinulla on rakkautta elämässäsi. Ennen kaikkea toivon sinun muistavan, että sinä olet se rakkaus, jota mahdollisesti vielä etsit.


💗


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti