tiistai 8. tammikuuta 2019

Pinnan kiillotus ei riitä loputtomiin

ASIAA ULKOISESTA JA SISÄISESTÄ TYÖSKENTELYSTÄ




Olen nähnyt läheltä, miten hautajaisiin osallistuminen voi havahduttaa ihmisen miettimään elämänsä suuria kysymyksiä. Kuka olen? Mitä elämältäni haluan? Mitä voisin vielä saada? Millaisia ovat lähimmät ihmissuhteeni?

Havahtuminen sammuu, jos ihminen ei tartu sisäiseen kutsuun vaan alkaa turruttaa itseään vaikkapa kiireellä ja stressaavilla ajatuksilla.

Elämä yrittää monesti ja usein jatkuvalla syötöllä havahduttaa meitä perimmäisten kysymysten äärelle, mutta ihminen ei havahdu, ellei ole oikeasti valmis havahtumaan. Jotakuta elämä lyö sairastumisella, toista onnettomuudella, kolmatta ihmissuhdevaikeuksilla. Muikkarit tulevat isommiksi, jos ihminen ei havahdu. Kuka havahtuu, milloin ja mistä, on osa isoa mysteeriä. Jokaisella kun on polkunsa ja kehitysaikataulunsa.

Ulkoiset tietoiset muutokset voivat viedä elämäämme oikeaan suuntaan. Sellaiseen suuntaan, jossa on enemmän helppoutta ja voimaa. Jollekulle ulkoiset muutokset voivat olla juuri niitä, joihin hän tässä kohdassa pystyy ja isosti niin. Liikakilojen pudottaminen, ravintoremontti tai työpaikan vaihtaminen voivat olla isoja ponnistuksia, ja arvostan suuresti sitä, miten ihmiset yrittävät viedä elämäänsä ja itseään parempaan suuntaan.

Sitten on se iso Mutta.

Pinnan kiillotus ei riitä loputtomiin. Sisäinen työskentely johtaa paljon pidemmälle kuin vain ulkoisen laittaminen uuteen uskoon. Sisäinen työskentely voi olla vaikkapa oman sisäisen äänen tiedostamista ja negatiivisten ajatusten purkamista, rakkausmatkaa itseen, kiitollisuuden kasvattamista ja katkeruuden purkamista.

Nuo taidot eivät hetkessä löydy, mutta matkalle pääsee jokainen, joka haluaa kehittyä henkisesti. Vain sisäinen työskentely vapauttaa meitä peloista, katkeruudesta, (itse)vihasta ja (itse)syytöksistä.

Isoja, elämän mittaisia asioita. Eikä meistä valmiita tule. Mutta jos edes tekisimme parhaamme? Yksikin pieni työmaa sisällämme riittää, yksi työmaa kerrallaan. Rakastanko itseäni? Otanko vastuun hyvinvoinnistani vai vieritänkö sen jonkun toisen harteille? Miten kohtelen läheisiäni? Miten kohtelen itseäni? Tunnenko rauhaa koko ajan enemmän vai olenko menossa väärään suuntaan?

Ihminen voi oppia tiedostamaan todelliset karikkonsa ja mennä päin tuskiaan.  Ei sormia napsauttaen, vaan tasaisesti takoen. Kuten Eckhart Tolle sanoo, häiriöketjun jokaisessa vaiheessa on mahdollisuus vapautua tiedostamattomuudesta. Mikä mahdollisuus! Aina riittää harjoiteltavaa, ja renkaat laajenevat hengessä ulospäin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti