sunnuntai 2. joulukuuta 2018

En ole enää se ihminen, joka joskus olin

ASIAA AVAUTUMISESTA RAKKAUDELLE

Rakas ystäväni haastoi minua kirjoittamaan siitä, millainen olen nykyään. En ole enää sama kuin ennen.

Minusta on tullut viime vuosina paljon, paljon kärsivällisempi. Tänä vuonna kärsivällisyyteni on kasvanut ihan uusiin mittoihin. Jos rakastan toista ihmistä, voin katsoa hänen kipuiluaan tosi pitkään mieleni malttaen. Osaan nähdä ruman muodon ja pelkojen läpi ja katsoa suoraan toisen sisällä olevaa timanttia. Toisen ihmisen kylmyys tai kipuilu ei enää mitenkään horjuta itsetuntoani.

Ennen olin draamakuningatar, mutta nykyään haluan tasapainoa ja mielenrauhaa. En halua draamaa, en repivää impulsiivisuutta tai pelottavaa kaaosta. Draama on hyvää valkokankaalla. Impulsiivisuus on hyvää sänkykammarissa. Kaaos on hyvää silloin, kun elämää ei voi hallita ja yllätyksellisyydestä voi aueta paljon kivaa.

Ennen kietouduin valtapeleihin, mutta en halua sellaisia enää. En kaipaa mykkäkouluja, en vaikeiden asioiden välttelyitä, en jatkuvaa edestakaisin sahaamista. Olen aikuinen. Olethan sinäkin? Jos olet, lentosuukko sulle ja jokin kiva tarra.



Näitä opetan nykyään itselleni ja toisille:
  • Arvosta itseäsi ja kohtele itseäsi kauniisti. Vaadi toisilta ihmisiltä vähintään sitä, että he käyttäytyvät sinua kohtaan ihmisiksi. 
  • Älä anna kenenkään sanoa sinulle, että et saisi olla oma itsesi silloin, kun tuo omana itsenäsi oleminen ei oikeasti vahingoita ketään.
  • Anna anteeksi. Jos et pysty, pyri silti antamaan anteeksi. Vapauta itseäsi kaunan taakasta, vaikka siihen menisi tosi kauan.
  • Harjoittele myötätuntoa. Jokainen meistä on jossain kohdassa omalla kehityskaarellaan.
  • Muista, että kaikki tässä maailmankaikkeudessa päättyy lopulta rakkauteen.
Suuntani ja kehitykseni on selvästi sisäänpäin. Haluan tehdä elämässäni ja maailmassa vielä paljon monia ulkoisia juttuja, myös ammatillisesti, mutta vastaukset onneen ja rauhaan löytyvät vain sisältäni. Rakkaus on minun vastaukseni. En halua kysyä, mitä elämällä on minulle annettavaa, vaan haluan sydämestäni ja kaikella, mitä olen, antautua enemmän sille, mitä elämä vielä minusta haluaa. Haluan olla hyvä henkinen soturi ja myös muiden apuna, jos elämä minua sellaiseen työhön vielä kutsuu.

Olen elämän edessä nöyrä palvelija, ja samalla tiedän, että rakkaus on rajoja, mutta rajat eivät katkaise rakkautta. Terveet rajat mahdollistavat kaiken ja kaikkien rakastamisen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti