lauantai 10. marraskuuta 2018

Mitä Elämä sinulta haluaa?

ASIAA ALTTIIKSI ASETTUMISESTA



Helsingissä asuminen on tehnyt minulle hyvää. Nautin siitä, että Helsingissä ihmiset tunnistavat minut vähemmän kuin Tampereella, eikä juuri ketään kiinnosta, menenkö metrolla tukka vähemmän puhtaana tai kenen seurassa liikun yöelämässä – jossa en muuten kauheasti ole ehtinyt liikkua. Jospa tänä iltana tempaisen.

Suhteeni julkisuuteen on muuttunut selkeämmäksi. Julkisuus on minulle työväline, jolla saan ääneni tai podcastissani muiden ihmisten ajatuksia kuuluviin. On ilo olla mukana muokkaamassa tätä yhteiskuntaa. Pienet purot ovat elintärkeitä, jotta touhu voisi kehittyä. Oletko jo kuunnellut vaikkapa jungilaisen terapeutin Harri Virtasen ajatuksia traumoista?

Julkisuus tai siinä oleminen ei ole itseisarvo. Julkisuus voi olla samanlainen työväline kuin auto tai puhelin. Molempien avulla pääsemme mahdollisesti jonnekin tai jonkun luo, siinä kaikki. Omaa identiteettiä tai arvokäsitystä omasta elämästä ei kannata arvioida julkisuuden kautta, sen olen oppinut.

Tämä vuosi on ollut hyvin raskas, rakas ja opettavainen. Alkuvuodesta sanoin ystävilleni, että niin monta työ- ja opintoprojektia on ilmassa, että minulla ei tänä vuonna ole ollenkaan aikaa parisuhteelle. Elämä oli aivan eri mieltä, ja toi minulle kesällä parisuhteen. Onhan siinä ollut haasteita ja järjestelemistä, että pystyisin jotenkin kaikki käsillä olevat asiat ja ihmissuhteet hoitamaan. Kuten ystäväni Satu tapaa sanoa, välillä elämä koettelee niin, että tukka tärisee. Minun tukkani on tärissyt syksyn aikana monta kertaa, mutta tärinää hillitsee sopiva määrä hiuslakkaa.

Vaikka olen monesti ollut blogissani todella avoin elämästäni, yhtälö muuttuu, kun en olekaan enää yksin yhtälössä. Kaikkea en voi maailmalle huutaa. Kasvukipuja olen käynyt läpi, sen myönnän, ja valvonut monia öitä. Samalla olen oppinut, että tiedän jo Aikuisena Naisena kuka ja mitä olen, ja en minä olekaan enää sellainen ihminen, jolla on sinkun identiteetti aina vain ja elämänsä loppuun asti. Silti voin ja saan olla ihan Minä itse.

Tekee hyvää huomata, että ihminen voi itse suunnitella elämäänsä ja sitten Kohtalo puuttuu peliin. Joskus ja usein saapuu Opettaja tai useampi. Opettaja voi olla lapsi, kumppani, äiti tai isä, ystävä tai ventovieras. Minä olen hioutunut entistä paremmin itsekseni parisuhteessa. Olen aina vain palannut kuuntelemaan sisäistä ääntäni ja tehnyt valintoja sen mukaan.

Käyn Helsingissä ihanassa Ihmeiden oppikurssi -ryhmässä. Ystäväni on jo itsekseen opiskellut Ihmeiden oppikurssia kymmenisen vuotta, ja nyt minäkin löysin sen ajatuksista omat kultajyväni. Olen oppinut paljon. Ainakin sen, että suunta on aina kohti anteeksiantoa, syyttelemisen lopettamista ja omaan kasvuun keskittymistä. Rakkauden ja anteeksiannon tie on parasta tässä ja nyt, ja me kaikki vastaamme omasta henkisestä kasvustamme.

Kiitos Elämälle oppitunneista ja kiitos Opettajille.



maanantai 5. marraskuuta 2018

Kuka määrittelee arvosi?



ASIAA IHMISARVOSTA

Olen tehnyt kovan työn, muutaman vuosikymmenen työn, opetellessani arvostamaan itseäni. Nykyään rakastan itseäni sellaisena kuin olen. Täydellisyyttä en vaadi keneltäkään, en myöskään itseltäni.

Kaikki eivät rakasta itseään. Se on inhimillistä ja ymmärrettävää, koska jokainen on geeniensä, ylisukupolvisten siirtymien, historiansa, temperamenttinsa, egonsa ja monien tapojensa vietävänä. Mielenterveysongelmat ovat oma haasteellinen lukunsa, ja eheytyä voi vain ihminen, joka haluaa lähteä toipumisen tielle.

Minusta on työssäni aina koskettavaa, kun mies tai nainen lataa pöydälle sen, että hän ei pidä itseään erityisen arvokkaana tai ei ainakaan yhtä arvokkaana kuin jotain toista. Tai jos hän kertoo, että välillä hän ruoskii itseään itsesyytöksillä ja kokee, että ei ole edes rakkauden arvoinen.

Sinä määrittelet itse arvosi.

Vaikka joku huorittelisi, uhkailisi uuden kumppanin löytämisellä, tai sanoisi, että olet niin ruma, huono tai niin ikäloppu, ettei kukaan sinua enää voi arvostaa, palaa perusasioihin.

Sinä määrittelet itse arvosi.

Vaikka joku sanoisi, että olet epäkelpo vanhempi, naapuri, työkaveri, ystävä, palaa perusasioihin.

Sinä määrittelet itse arvosi.

Palautetta on hyvä ottaa vastaan, kun se on rakentavaa ja asiallista, mutta vähättelyn, kaltoinkohtelun tai julmuuden äärellä kukaan ei voi loputtomiin hyvin. Sen totesi äskettäin ystäväni seurattuaan suvussaan tapahtunutta pitkittynyttä ihmissuhdedraamaa. Joskus paras tie kulkee oven kautta.

Joskus olen irtisanonut ihmissuhteita kiukuspäissäni. Parasta on kuitenkin erottelukyky ja se tunne, että jos toinen on itselle täysin epäsopiva ystävä ja aallot eivät kohtaa tai muuten kohtelee sinua kerta toisensa jälkeen tiedostamattomassa tilassaan rumasti, olet saapunut pisteeseen, jossa voit rauhallisesti todeta, että tämä on nyt nähty. Ei vihaa, ei kaunaa, ei kostoa, ei ylimielisyyttä.

Jos toinen ei sinua arvosta ja/tai hyväksy sinua sellaisena kuin olet, mitä hän tekee elämässäsi?

Sinä määrittelet itse arvosi ja jokaisella valinnallasi näytät, kuka olet ja miten sinua saa kohdella. Se, oletko rakastettu tai ei, ei ole koskaan riippuvainen toisesta!!!!!!!! Sinä itse voit aina opetella rakastamaan itseäsi paremmin, arvostamaan itseäsi enemmän ja pitämään itsestäsi parempaa huolta.

Jos joku haluaa olla osa sinun elämääsi, vaadi kunnioitusta ja arvostusta. Jos niitä ei ole luvassa, marssi eteenpäin tai muuta tilanne omilla valinnoillasi mutta niin, ettet tee itsestäsi kenenkään alamaista tai pienempää kuin oikeasti olet.


Helsingin Aurinkolahdesta lämpimin terveisin
Minna