sunnuntai 9. syyskuuta 2018

92 % taivasta

ASIAA IHMISSUHTEISTA




Olen saanut nauttia parisuhteestani. Olen saanut olla välillä myös tuskastunut. Suhteessamme on kokemukseni mukaan 92 % taivasta ja 8 % helvettiä. Ja joo, kysyin toiselta, voinko kirjoittaa tästä. Hänen mielestään ilman muuta.

92 % taivasta tulee ihanasta ystävyydestä, kommunikoinnista, yhteisestä arvopohjasta, läheisyydestä, huumorista, luottamuksesta, rakkaudesta ja siitä, miten hyvin viihdymme keskenämme. Mitä läheisempiä olemme henkisesti, sitä enemmän meille avautuu myös fyysisesti. Fyysistä puolta en halua täällä erikseen avata, mieluummin nautin siitä yksityisesti.

8 % helvettiä tulee siitä, kun egomme törmäävät ja taistelevat. Haemme uomiamme ja rajojamme. Viilaamme yhteisiä pelisääntöjä. Reagoin konfliktissa varsinkin väsyneenä ärsyyntymällä ja antamalla kipakasti takaisin. Sellainen vain ruokkii konfliktia.

Olen ollut koko elämäni erittäin hyvä pakenemaan vihaisia ihmisiä. Jos asiakkaani on vihainen, se ei minua kauheasti heilauta. Saahan ihmisellä olla tunteita. Lähipiirissä juttu on toinen, koska en yksityiselämässäni kauheasti jaksaisi vihaisia ihmisiä. Ei kaikkien vihaisten ihmisten kanssa tarvitse käydä pöytään evästämään, mutta jos tietynlainen vihaisuus tai avoin dominointi lähipiirissä saa minut hermostumaan, onko minulla muuta ratkaisua kuin paeta tai puolustautua passiivisaggressiivisesti?

On. Voin katsoa peiliin.

Anteeksianto ja myötätunto ovat alkaneet kiinnostaa minua paljon enemmän kuin tuomitseminen, ylhäältä alaspäin huutelu tai lukkoon meneminen ja vetäytyminen. Paljon mieluummin haluan harjoitella tässä hetkessä olemista ja toisen näkemistä tässä hetkessä ilman jokaista tarinaa, jonka mieleni on menneisyyden pohjalta rakentanut. On myös todella mielenkiintoista nähdä, mitä toisen tunnetilan takaa oikeasti löytyy.

Minä olen vastuussa omasta kasvustani. Voin usein itse valita ne työmaani, joita haluan kyntää. Jos haluan keskittyä jokaiseen rikkaruohoon, en näe maasta nousevaa ravintoa. Sen tiedän, että minä valitsen tämän suhteen, koska haluan olla juuri tämän miehen kanssa.

Olen todella onnellinen parisuhteestani. En pidä sitä itsestäänselvyytenä, vaan panostan siihen paljon. 92 % taivasta on hyvä taivasosuus. Rakastan myös kunnon haastetta, ja mieheni todella antaa minulle juuri sitä haastetta, jota tarvitsen kasvaakseni ja treenatakseni mielentyyneyttä. Hän tietää valitettavasti myös sen, että liian tasaisessa suhteessa kyllästyisin, ja hän jaksaa asiasta myös muistuttaa.

Olen fiksu, ja osaan asettaa rajoja. Osaan näköjään myös usein valita, mitä sanon ja milloin ilman, että rehellisyyteni kärsisi millään tavalla.

Sain torstai-iltana puhelun ambulanssista. Onhan se veret seisauttavaa, kun toinen on saanut sairauskohtauksen keskellä Lauttasaarta treenien jälkeen ja ymmärrän hänen epäselvästä puheestaan vain sen verran, mihin sairaalaan häntä viedään. Sellaisessa tilanteessa kirkastuu se, mikä on tärkeyslistan kärjessä. Sain taksin Helsingissä vasta, kun paruin taksikeskukseen, että auton on nyt vain löydyttävä jostain viemään minut sairaalaan. Matkalla sairaalaan tiesin harvinaisen selvästi, että tässä rakkaudessa ei ole jossiteltavaa.

Minun on ollut lähes absoluuttisen vaikeaa nukkua koskaan kenenkään vieressä. Nykyään kun mieheni ottaa minut tiukasti syliinsä, nukahdan usein parissa minuutissa ja nukun syvää, hyvää unta kuin lapsi, jolla on kaikki hyvin. Me jo nauramme yhdessä hänen syliinottotempulleen, koska se toimii niin maagisen unettavasti.

Näin me kasvamme yhdessä, eikä ilman pientä helvettiä taivaskaan tuntuisi ihan yhtä hienolta kuin se nyt tuntuu.

Terveisin
Se entinen ikisinkku/Vanhaan ei ole paluuta


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti