sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Todellisuus on aina sekunnissa


ASIAA KAUNEUDESTA TÄSSÄ JA NYT

Olen jo viikkoja treenannut kovaa. En habaa, en sixpäkkiä.

Olen treenannut sen sisäistämistä, miltä hetkessä eläminen tuntuu.

Jos seuraat kasvillisuutta ja eläinkuntaa, kaikki tapahtuu siinä tässä ja nyt. Elämä, kuolema, uusi nousu. Luonto on täysin läsnä siinä, mitä tapahtuu, eikä se vastustele tosiasioita vaan mukautuu, sulautuu ja tekee oman sinnikkään osansa mahdollisuuksien mukaan. Ei se huutele kärsimystään tai katkeroidu. Luonto ei valita osaansa.

Joku tai jokin lähtee, kuolee, muuttuu. Miten kaunista sekin on, jos meillä on sisällämme rakkaus ja rakkauden tuoma myötätunto. Siitä seuraa hyväksyminen ja elämään luottaminen. Voimme tehdä osuutemme, ja muu menee omalla painollaan.

Opetan asiakkailleni lähes aina sitä, että meillä on oikeasti aina vain tämä hetki. Jos mielen tasolla tämän oivaltaa, on se jo hyvä alku. Mielen jälkeen voi lähteä kuulostelemaan sitä, mitä tässä hetkessä on. Kehossa, mielessä, ympärillä, omassa olemisessa.

Älä mene asioiden edelle. Nyt on kyse tästä hetkestä.

Olen huomannut, että tämä hetki on – jo tällä treenikokemuksella – aina kaunis ja valtavasti energiaa täynnä. Hetki on kaunis aina, jos en mene sekuntien edelle. Voin hengittää itseni sisälle tähän hetkeen. Elämän haasteet eivät pyöritä minua eikä mahdollinen ahdistus kestä kovin kauan, jos palaan siihen, että olenpa muuten taas vain tässä hetkessä.

Tämä hetki on aina ystävällinen ja lempeä minua kohtaan, kun mieleni rauhoittuu syytöksiltä, arvostelulta, kaunalta, huolilta ja kaikelta, mitä stressiksi sanotaan.

Tämä hetki muuttuu koko ajan, ja minun kannattaa pysytellä sen mukana sekunti sekunnilta.

Se ei ole hetkessä elämistä, että istun kahvikupin äärellä mitään tekemättä ja mieleni juoksee tulevaisuudessa tai menneessä. Jos menen liiaksi asioiden edelle tai jumitun menneisyyteen, teen tilaa negatiiviselle ajattelulle ja kaikelle, mikä ei oikeasti ole todellisuutta, koska todellisuus on sekunnissa. Tässä hetkessä, kun kuulen sekuntiviisarin iskevän ja muuta minulla ei ole, negatiiviselle ajattelulle ei jää tilaa. Treenaa vaikka.

Vain hetkeen rauhoittumalla voin myös suunnitella tulevaa ja luottaa siihen, että tapahtui mitä tahansa, minulla on taas tämä hetki, jossa voin tuntea rauhan laskeutuvan kuin siipensä lennosta sulkevat lokit kohti maan tasoa – ne samat lokit, joiden alaspäin viettävää lentoa katselin kävellessäni äskettäin hyvin onnellisena öisiä Helsingin katuja kilometri toisensa jälkeen.




Kärsimyksen määrään voi vaikuttaa. Omaa tai toisen kärsimystä ei kannata lisätä ruokkimalla konflikteja kisaten siitä, kuka on oikeassa tai mikä on pielessä. Asioista voi keskustella itsensä tai toisen kanssa, mutta senkin voi tehdä niin, että on rauhassa itsensä kanssa ja sanoo sisäiselle negatiiviselle äänelleen:

Oletpa sinä suloinen. Rakastan sinua.

Silloin sisäinen negatiivinen äänikin saa sen huomion, jota se niin pienenä ja pelokkaana tarvitseekin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti