tiistai 31. heinäkuuta 2018

Näin olen rakentanut onnellista kesää

ASIAA VASTUULLISESTA HYVINVOINNISTA



Minulla ei ollut tälle kesälle erityisiä suunnitelmia työ- ja opiskeluasioiden eteenpäin viemisen lisäksi. Ajattelin, että treenaan, syön terveellisesti, tutustun paremmin uuteen kotikaupunkiini Helsinkiin, käyn Mummotunnelissa joraamassa ja olen ystävilleni mahdollisimman hyvä kestitsijä.

Nuo kaikki toteutuivat.

Jo alkukesästä näin, että yhtälööni tulisi kuulumaan myös surua ja irtipäästämistä henkilökohtaisen asian vuoksi. Joten treenasin irtipäästämisen taitoa ja elämän hyväksymistä ihan sellaisena kuin se minulle annetaan. Elämän kirjoonhan kuuluu monenlaista: ylä- ja alamäkeä, positiivisia yllätyksiä ja pettymyksiä, energiaa ja väsymystä.

Mutta minä olen keskittynyt. Olen keskittynyt tekemään jokaisesta päivästäni parhaan mahdollisen. Kävin pari kertaa myös treffeillä, ja se oli kivaa. Kävin kolmannen kerran treffeillä. Hän sanoi tietävänsä paljon jo siitä, kun katseemme ensimmäisen kerran kohtasivat.

Nyt tuntuu todella hyvältä olla parisuhteessa. En ole enää pitkiin aikoihin ajatellut, että pitäisi tulla joku Herra Oikea. Olen vain halunnut olla mahdollisimman onnellinen ja tehdä kivalta ja oikealta tuntuvia siirtoliikkeitä elämässäni.

En tarvitse enkä kaipaa vuosisadan rakkaustarinaa. En halua pakottaa parisuhdettani johonkin tulevaisuuden muottiin tai yhteiskunnan normeihin. Haluan ottaa päivän ja tunnin kerrallaan, ja onneksi toinen ymmärtää asian kiitettävästi.

Olen todella onnellinen. Rakkauspsykoosissa olen luistanut liikaa työ- ja opiskeluasioiden eteenpäin viemisestä tässä kuussa, mutta tiukka tahti alkoi eilisellä täydellä työpäivällä, ja sitä tahtia haluan pitää yllä. Nyt kalenterissani on myös ne kohdat, joissa lukee Mies.

Ei onnellisuutta vain ulkoisten olosuhteiden tai toisten ihmisten ansiosta, vaan onnellisuutta ennen kaikkea siksi, että kaiken keskellä onnellisuutta voi rakentaa – tapahtui ympärillä ihan mitä tahansa tai on tapahtumatta. Tällä filosofialla minä sain kirsikan kakkuni päälle.



sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Todellisuus on aina sekunnissa


ASIAA KAUNEUDESTA TÄSSÄ JA NYT

Olen jo viikkoja treenannut kovaa. En habaa, en sixpäkkiä.

Olen treenannut sen sisäistämistä, miltä hetkessä eläminen tuntuu.

Jos seuraat kasvillisuutta ja eläinkuntaa, kaikki tapahtuu siinä tässä ja nyt. Elämä, kuolema, uusi nousu. Luonto on täysin läsnä siinä, mitä tapahtuu, eikä se vastustele tosiasioita vaan mukautuu, sulautuu ja tekee oman sinnikkään osansa mahdollisuuksien mukaan. Ei se huutele kärsimystään tai katkeroidu. Luonto ei valita osaansa.

Joku tai jokin lähtee, kuolee, muuttuu. Miten kaunista sekin on, jos meillä on sisällämme rakkaus ja rakkauden tuoma myötätunto. Siitä seuraa hyväksyminen ja elämään luottaminen. Voimme tehdä osuutemme, ja muu menee omalla painollaan.

Opetan asiakkailleni lähes aina sitä, että meillä on oikeasti aina vain tämä hetki. Jos mielen tasolla tämän oivaltaa, on se jo hyvä alku. Mielen jälkeen voi lähteä kuulostelemaan sitä, mitä tässä hetkessä on. Kehossa, mielessä, ympärillä, omassa olemisessa.

Älä mene asioiden edelle. Nyt on kyse tästä hetkestä.

Olen huomannut, että tämä hetki on – jo tällä treenikokemuksella – aina kaunis ja valtavasti energiaa täynnä. Hetki on kaunis aina, jos en mene sekuntien edelle. Voin hengittää itseni sisälle tähän hetkeen. Elämän haasteet eivät pyöritä minua eikä mahdollinen ahdistus kestä kovin kauan, jos palaan siihen, että olenpa muuten taas vain tässä hetkessä.

Tämä hetki on aina ystävällinen ja lempeä minua kohtaan, kun mieleni rauhoittuu syytöksiltä, arvostelulta, kaunalta, huolilta ja kaikelta, mitä stressiksi sanotaan.

Tämä hetki muuttuu koko ajan, ja minun kannattaa pysytellä sen mukana sekunti sekunnilta.

Se ei ole hetkessä elämistä, että istun kahvikupin äärellä mitään tekemättä ja mieleni juoksee tulevaisuudessa tai menneessä. Jos menen liiaksi asioiden edelle tai jumitun menneisyyteen, teen tilaa negatiiviselle ajattelulle ja kaikelle, mikä ei oikeasti ole todellisuutta, koska todellisuus on sekunnissa. Tässä hetkessä, kun kuulen sekuntiviisarin iskevän ja muuta minulla ei ole, negatiiviselle ajattelulle ei jää tilaa. Treenaa vaikka.

Vain hetkeen rauhoittumalla voin myös suunnitella tulevaa ja luottaa siihen, että tapahtui mitä tahansa, minulla on taas tämä hetki, jossa voin tuntea rauhan laskeutuvan kuin siipensä lennosta sulkevat lokit kohti maan tasoa – ne samat lokit, joiden alaspäin viettävää lentoa katselin kävellessäni äskettäin hyvin onnellisena öisiä Helsingin katuja kilometri toisensa jälkeen.




Kärsimyksen määrään voi vaikuttaa. Omaa tai toisen kärsimystä ei kannata lisätä ruokkimalla konflikteja kisaten siitä, kuka on oikeassa tai mikä on pielessä. Asioista voi keskustella itsensä tai toisen kanssa, mutta senkin voi tehdä niin, että on rauhassa itsensä kanssa ja sanoo sisäiselle negatiiviselle äänelleen:

Oletpa sinä suloinen. Rakastan sinua.

Silloin sisäinen negatiivinen äänikin saa sen huomion, jota se niin pienenä ja pelokkaana tarvitseekin.