sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Oletko itsesi oloisen kumppanuuden äärellä?

ASIAA SIITÄ, MIKSI PARISUHDE EI OLE JÄMÄHDYSSUHDE



Terveessä parisuhteessa ei ole kaltereita eikä lukkoja, eikä rakkaus ole lukko.

Parisuhteessa minä en ole toisen (omaisuutta), eikä hän ole minun (omaisuuttani), vaikka miten voimme asian romantisoida tai filosofisoida. Terveessä parisuhteessa ollaan vapaasta tahdosta ja vapaina ihmisinä, ellei haluta asettua vankilaan ja hallinnan alle pakotteisiin.

Uskon parisuhteessa yhteisiin pelisääntöihin ja niiden kunnioittamiseen. Yhä liian harvassa parisuhteessa määritellään yhteiset linjaukset selkeästi ja siten, että molemmat ymmärtävät, mitä nuo säännöt tarkoittavat tai eivät tarkoita. Mielestäni viiden kohdan kirjallinen pelisääntölista luo monesti terveen pohjan sille, mitä me muistamme arjessamme ja miten toimimme silloinkin suhteessa toiseen, kun stressi syö voimia.

Pelisääntölista on jotain sellaista, mikä on hyvä tsekata säännöllisesti kysymällä yhdessä vaikkapa:
Mitä meille kuuluu? Miten meillä menee?
Koska parisuhde ei ole omistussuhde eikä velkasuhde, on sen annettava molemmille tilaa kasvaa ja kehittyä juuri sellaiseksi kuin mikä on luonnollinen ja tervehdyttävä kasvusuunta. Kun ihminen ikääntyy, hän parhaassa tapauksessa ei käperry sisäänpäin tai jumitu, vaan oppii tuntemaan itseään paremmin – paljon paremmin. Iän ja kokemusten karttuessa myös omat tarpeet ja mieltymykset kehittyvät.

Koska en usko parisuhteessa kahleisiin, toivoisin, että jokainen parisuhteessa oleva tai sellaiseen haluava näkisi vaivaa sen eteen, että löytäisi itselleen sopivan kumppanin tai suhdemuodon.  Jos suhde on terve ja molemmat oikeasti aikuisia ja suostuvaisia laajenemaan henkisesti, on hyvä tukea toista siihen suuntaan, johon hänen siipensä aukeavat tai tarpeensa johdattavat, VAIKKA se voi tarkoittaa sitä, että hän loittonee.

Mitä rakkaus tekisi parisuhteessa toisen tarpeiden muuttuessa tai kirkastuessa? Kahlitsisi? Ei varmasti. Pikemminkin päästäisi vapaaksi ja neuvottelisi tarvittaessa uudet pelisäännöt ja uuden tavan olla yhdessä. Jos yhteisiä pelisääntöjä ei löydy, suhde on todennäköisesti täyttänyt tehtävänsä molempien elämässä ainakin siltä erää ja siitä kannattaa kiittää.

Eroaminen voi pelottaa. Uskon vakaasti, että eronkin jälkeen se toinen palaa vielä yhteisen asiamme äärelle, jos jotain on oikeasti jäänyt kesken. Tässä maailmankaikkeudessa ei yksikään suhde jää oikeasti keskeneräiseksi. Omaa tai toisen kehitystä ei kannata pelon vuoksi torpedoida.

Seksuaalisuuteni on tarkentunut vuosien myötä. Nuorempana sitä oli valmis kokeilemaan poikaystävien kanssa erilaisia juttuja. Nykyään tiedän aika tarkkaan, mistä pidän ja mistä en. Makuni on kehittynyt. Minun on helpompi sanoa ei tietyille jutuille, enkä edes pysty pakottamaan itseäni seksin saralla mihinkään, mistä en nauti henkisesti tai fyysisesti. Moni juttu, mikä toimi nuorempana, ei enää jaksa kiinnostaa.

Kymmenen vuoden päästä olen 60-vuotias.  Silloinkin olen taas minä, mutta taas hieman hioutuneempi ja kehittyneempi. Itseni oloisen kumppanuuden äärellä, yksin tai kaksin tai mistä minä tiedän vaikka kolmistaan, ja omien sen aikaisten halujeni ytimessä.

Olkaa vapaita, suhteessa tai ilman.



1 kommentti: