torstai 17. marraskuuta 2016

Mentaalivalmennus ei ole sirkustemppuja

ASIAA TAVOITTEISTA JA NIIHIN LIITTYVISTÄ SYISTÄ




Tulin treeneistä. Oli vaikeaa olla hymyilemättä. Aloitin tankotanssin vajaa vuosi sitten, ja laji näytti heti, miten paljon habaa ja harjoittelua se vaatii lähes 50-vuotiaalta naiselta, jolla ei ole vahvaa voimistelutaustaa tai vastaavaa. Olen treenannut. Ja treenannut. Nyt moni temppu alkaa sujua ja iloni on huikea. Toivon, että matka on vasta alussa. Terveyttä toivon.

Aika usein joku mentaalivalmentajaksi haluava ottaa minuun yhteyttä. Yritän aina sanoa, että kannattaa ainakin löytää oma linja ja omat metodit, joilla alkaa työtä tehdä. Laajasta elämänkokemuksesta on todennäköisesti hyötyä. Persoonallisuuteni on ollut myös minulle etu. Kun olen joillekin alasta kiinnostuneille kertonut, mitä minulta tämä nyt lähes kymmenvuotinen urani on vaatinut, kukaan ei ole vielä ilmoittanut, että olisi valmis samaan.

Matkaan on liittynyt paljon taloudellista epävarmuutta, väsymystä, ankaraa työtä, tappouhkauksia, huijareita, paskapuheita netissä nimettömiltä reppanoilta tai muuten vain vähä-älyisiltä ja ennen kaikkea – jatkuvaa itseni haastamista. Siis jatkuvaa. Päivittäistä. Muuten olisin vain viisaita lateleva pää ilman minkäänlaista tuntumaa siihen, mitä todellinen mielen treenaaminen ja henkinen kasvu ovat.

Työssäni minulla on kaksi ykköstavoitetta:
1) olla onnellinen ja
2) auttaa asiakkaitani.

Vaikka tuloksia tulee varsinkin yksilövalmennuksessa usein nopeasti, mentaalivalmennus ei ole sirkustemppuja. Tähän työhön ei kannata lähteä, jos ei ole valmis raatamaankin rakkaudesta lajiin.

Mutta tänään, tänään minä roikuin jalkojeni varassa tangolla ja taivutin ylävartaloni lattiaa kohti niin, että tukka viisti lattiaa ja kädet levittyivät kuin siivet.

Toistoja se on vaatinut. Matka on huikea, mutta ilmaiseksi se ei tule.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti