perjantai 12. elokuuta 2016

Mistä tunnen ystäväni?

ASIAA LUOTTAMUKSESTA


Tässä on Ulla.

Olen vuoden aikana väsynyt siihen, miten ihmiset, joihin olen luottanut, puhuvat asioitani kylillä. Olen kyllästynyt myös siihen, miten yksityisimpiä asioitani udellaan lähipiiriltäni.

Mutta olen löytänyt tähän kaikkeen ratkaisun. Puhun nykyään kaikki asiani vain kahdelle ihmiselle. Helppoa ja yksinkertaista. Heitä yhdistää pari piirrettä. Ensinnäkin he toivovat minulle vain hyvää, eikä kateudelle ole sijaa tai tarvetta. He eivät ole uteliaita, mutta he haluavat jakaa kanssani tätä ihmeellistä elämisen seikkailua. He myös osaavat pitää asiani omana tietonaan.

Totta kai olen blogissani avoin ja tulevassa kirjassani myös, mutta koskaan en kaikille huutele kaikkea. Ei ole siihen minkäänlaista tarvetta.

Noin kuusitoista vuotta sitten vein pienen poikani muskariin. Odotustilassa meitä oli muskarin aikana yleensä kaksi, minä ja eräs vaaleatukkainen nainen. Me tervehdimme toisiamme ystävällisesti, ehkä vaihdoimme muutaman sanan. Sitten me luimme lehtiä. Minua ei edes kiinnostanut jutella. Aina ennen muskaritunnin päättymistä tämä vaalea nainen alkoi siivota odotustilaa keräten kasaan lasten ja aikuisten pitkin poikin ripottelemia lehtiä ja leluja. Minä katsoin ihmeissäni, että mitä täti touhuaa, ja en todellakaan ollut kiinnostunut siivoamaan toisten jälkiä.

Siitä alkoi vähitellen hyvä ja syvä ystävyyteni Ullan kanssa. Hän tuntee minut, veikkaisin, läpikotaisin, ja olemme seisoneet toistemme rinnalla tyynellä ja tyrskyissä. Henkinen kasvumme kulkee usein myös hyvin samoja latuja. Saatamme soittaa toiselle (lähes päivittäin) ja kysyä: "Hei onko sullakin ollut nyt sellaista, että...?" Yleensä on ollut.

Ei ihmisellä ole asiat kovin huonosti, kun on sydänystäviä, jotka haluavat jakaa kanssasi elämää ja tukea kasvuasi.

Samalla tämä kaikki on ollut minulle hyvin opettavaista. Ihmisellä voi olla paljon kavereita, mutta vain hyvää tarkoittavia sydänystäviä paljon vähemmän. Haluan parantaa erottelukykyäni ja valita tarkemmin vaistojani kuunnellen kenet lähelleni päästän.

Mutta en halua valittaa. Toivon, että kaikilla olisi jossain ainakin yksi maailman paras ystävä. Jos ei ole, ala olla sellainen itsellesi. (Toimii sekin, kokeile vaikka.)


1 kommentti: