lauantai 25. kesäkuuta 2016

Nöyryydestä

ASIAA OMAVOIMAISUUDESTA LUOPUMISESTA



En usko nöyristelyyn. En matelemiseen, en anteeksi-että-olen-olemassa -meininkiin. En usko siihen, että meidän pitäisi tehdä itsestämme pienempiä, tyhmempiä tai rumempia kuin olemme.  En usko teeskentelyyn minkään tai kenenkään takia.

Olen viime aikoina miettinyt oman elämäni ja asiakkaideni haasteiden kautta nöyryyden tärkeyttä hyvinkin paljon. Olen jo kauan sanonut, että kanssani nöyrä ja ahkera asiakas saa tuloksia. Näin on ollut joka kerran. Joskus tulokset ovat ulkoisia, joskus yllättävänkin sisäisiä vaan ei vähäpätöisiä.

Jos asiakkaani on laiska tai ylimielinen tai molempia, tuloksia ei tule. Ei haittaa, vaikka käsittelemämme asia olisi vaikea, koska on ihan ok, että kaikki asiat eivät ratkea sormia napsauttamalla. Mutta nöyryyttä tarvitaan.

Nöyryys on ihan muuta kuin nöyristely.

Olin yksityiselämän tilaisuudessa, jossa eräs nainen yritti haastaa minua. Minulla ei ollut minkäänlaista tarvetta lähteä hänen kanssaan kilpapuheluun tai sen osoittamiseen, kumpi meistä on fiksumpi, joten olin rauhallisesti vähäsanainen. Häntä hiljaisuuteni tuntui hermostuttavan, mutta minä olin rauhallinen omassa olemisessani. Ei ollut tarvetta todistella, joten hän sai mesota ihan itse. Kun olemme nöyriä, löydämme myös merkillisesti rauhan sisältämme.

Olen jo pitkään sanonut ihmisille, että kannattaisi vähentää aarrekarttojen ja tarkkojen tulevaisuudensuunnitelmien tekemistä. On viisasta tehdä aidosti parhaansa joka päivä itselle tärkeiden asioiden puolesta, mutta lopputulos kannattaa jättää elämän käsiin. Joskus meille tulee pakkomielle siitä, miten asioiden ikään kuin pitäisi mennä, vaikka elämä itse antaa varmasti viime kädessä meille ihan vain sen, mikä meille kasvumme kannalta kuuluu. Miten monet kerrat olenkaan ollut kiitollinen siitä, etten ole saanut asioita, joita olen halunnut! Emme voi hallita elämää ja hyvä jos itseämme joskus.

Samaa olen puhunut urheilija-asiakkailleni. Suorituksen tai kilpailun aikana on tärkeää osata keskittyä paloina vain suoritukseen ja omaan työmaahan sen sijaan, että murehtisi tulosta. Kun on hoitanut työnsä, voi katsoa, mihin se riitti.

Nöyryys on tosiasioiden kohtaamista ja niiden hyväksymistä.  Se on myös kovaa työtä. Joskus fyysisesti, joskus henkisesti. Mutta väitän, että sellainen nöyryys on todellista voimaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti