keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Tämä intohimon rytmi

ASIAA SIITÄ, KUN ANTAA MENNÄ JA ELÄMÄ VARMASTI ANTAA TAKAISIN – TAVALLA TAI TOISELLA



On ollut yhtä aikaa sekä todella helppoa että hieman vaikeaa. Vaikeus tulee egosta, pienestä mielestä, joka yrittää hallita asioita ja ihmisiä, jotka eivät ole hallittavissa.

Helppous on minulla nyt sitä, että tunnen olevani sataprosenttisesti kotona itsessäni. Olen omalla tielläni oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tiedän, kuka ja mitä olen.

Tein äskettäin hommia erään miesasiakkaani kanssa. Jestas, miten hän kiemurteli ja minä yritin päästä hänen mielensä johtolankoja pitkin asian ytimeen. Vaikka hän puhui monista asioista, vein keskustelun systemaattisesti aina hänen parisuhteensa sekavaan tilaan, kunnes en enää. Sitten hän jo itse luovutti:

Pitäisikö tuosta parisuhteesta vielä puhua?

Puhuimme. Hän sanoi lopulta jotain, mikä minua hätkähdytti:

Olen ihan kehitysvammainen näissä parisuhdeasioissa.

Taas näin, miten vaikeaa meidän on suhteissamme rakastaa ja tulla rakastetuksi. Avata omat olomme ja ajatuksemme, rehellisesti ja aidosti. Ilman kiemurteluja. Oli totuus mitä tahansa. Silti aina helpottaa, kun voi myöntää sen, mikä on niin vaikeaa.

Minä olen oppinut puhumaan läheisilleni totta hyvin avoimesti. Jos en siihen heti pysty, niin ainakin hyvin pian, ensituskailujen jälkeen. 

Taannoin kustannustoimittajani sanoi minulle kirjailijapolkuani seurattuani, että hän näkee, että minulla ei ole enää valinnanvaraa. Kaikki, mistä olen kirjoittanut ja tulen kirjoittamaan, noudattaa tiettyä loogista kaarta. Ensin tuli jääkiekko, tavoitteet ja talonpoikaisjärki kirjassa Miksi maali ei synny? Sitten oman loppuelämän pelastamisen maanläheiset keinot Mentaaliherätys!-kirjassa, jonka tunnettu Superpesis-pelaaja ylisti minulle taivaaseen asti. 

Nyt kirjoitan intohimosta. Sen jälkeen tulee lapsuuteni tarina.

Ei saatana, miten vaikeaa on kirjoittaa intohimosta. Tämän yhä ajoittain niin kankean ja tuomitsevan yhteiskunnan keskellä on haasteellista kirjoittaa intohimosta niin, etten jarruttelisi. Mutta minä tiedän kyllä intohimon eri aspektit erittäin hyvin ja elän niin kuin opetan ja en taida enää jarruja tarvita, koska vapaus on minussa. Intohimon rytmi on minussa, ja minun pitää nyt vain heittäytyä täysin tuon rytmin vietäväksi.

Vaikka järki menisi, nyt mennään. Saa se järki mennäkin. Sydän pysyy minulla kyydissä mukana, ja sydän on edelleen se päällikkö.

Kun jokin asia on todella totta, meillä ei oikeastaan ole enää valinnanvaraa.
– Robert Holden

(Tähän kaikki mahdolliset amenet, hallelujahit ja sinetit, kuten rock on.)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti