sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Antaudu

ASIAA ELÄMÄLLE ANTAUTUMISESTA




Torilla vanha mies juoksee perääni. (Aina ne miehet jaksavat juosta perässäni tai tehdä aaltoja edessäni.) Hän kysyy, mistä olen löytänyt niin harvinaisen hyljeturkistakin. Kerron hänelle, että se on vintagea. Uutta en ostaisi ikinä. Ystäväni kiusoittelee minua Afrikasta työmatkaltaan, kun en syö lihaa. Ei me yksisarviset. Paitsi intohimon hetkellä.

Nuorena lempirunojani oli Pablo Nerudan runo, joka alkoi "Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni". Minäkin voin, mutta en kirjoita. On ollut erittäin raskas kuukausi. Nyt vesivahingon kärsinyt asuntoni on tyhjä. Kiitos ystävien avusta ja tuesta – olette tosi rakkaita. Istuin illalla tyhjän asunnon lattialla ja kiitin sitä muistoista. Seinälle heijastui varjo kuin portti. Kävellessäni hetken päästä ulkona tietä pitkin huomasin märässä kadussa sydämen. Koko ajan viisas elämä antaa minulle merkkinsä ja signaalinsa.



Minua ohjataan. Olen oikealla tiellä, vaikka välillä tekee kipeää ja kaikki tapahtuu usein niin nopeasti.

Luin kerran kirjan miehestä, joka yritti itsemurhaa. Ollessaan koomassa hän näki enkeleitä, jotka ohjasivat häntä matkallaan. Nousi rajuilma. Miehellä oli enää mukanaan matkalaukku, jossa hän kantoi rakkaimpia muistojaan. Tuuli yltyi niin kovaksi, että matkalaukku valokuvineen katosi tuulen mukana. Mies itki lohduttomasti. Enkeli ilmestyi ja sanoi, että tavaroilla ei ole väliä. Kaikki, mikä on ollut rakasta ja keitä olemme rakastaneet, on aina mukanamme, sydämessämme. Ei koettu rakkaus ole tavaroihin tai fyysiseen olomuotoon sidottua.

Olen ajatellut tuota tarinaa monta kertaa viimeisen kuukauden aikana, kun kohtalon sormi ohjaa avointa sydäntäni jämptisti ja kauheasti enää armoa antamatta. Kun kutsu elämältä tulee, minä menen.

Rakastelen nykyään harvoin ja erittäin valikoidusti - yhtä tarkasti kuin ampumalla kymppien sarjan ilmakiväärillä. Tiistai-iltana sain yllättäen rakastella miehen kanssa, joka osasi ottaa minut juuri oikein. Me puhuimme samaa kieltä, ja hänen kanssaan minä sain olla Nainen. Hengitin hänen kainalossaan hänen ihoaan vielä myöhemmin ja sanoin hänelle: "Imppaan sua. Varastoon." "Mä huomaan sen", hän sanoi ja piti minua tiukasti kainalossaan. Olen niin valtavan kiitollinen tuosta kokemuksesta.

Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni, mutta en minä sitä tee. Tänä yönä minä kirjoitan, että toivon sinulle tätä samaa voimaa, nöyryyttä ja rohkeutta kulkea sitä tietä, joka on sinulle se oikea. Kyllä sydän tietää. (Ego ei tiedä sen sijaan yhtään mitään.)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti