lauantai 16. tammikuuta 2016

Kasiteoria – sitoutumiskammoisen pohdintoja

ASIAA PARISUHTEISTA



"Lopetat monet viestisi toteamalla, että sinä olet sellainen kuin olet ja et siitä muutu", Haastajani sanoo. "Jos joskus ajattelet olevasi vielä parisuhteessa, sinun kannattaa muistaa, että sinun ympyräsi lisäksi yhtälöön tulee toinenkin ympyrä. Ja silloin täytyy tehdä kompromisseja."

Hän piirtää sormellaan reiteensä kaksi ympyrää, jotka muodostavat kahdeksikon. Huomaan, että ne ovat kiinni toisissaan. Keskustelemme siitä, että voin mielestäni joustaa siitä, mitä ja millainen olen, ehkä kolme prosenttia. Hän on kärsivällinen ja jättää minut  miettimään asiaa.



Kiikutan tämän kasiteoriaksi nimeämäni ajatuksen ystävilleni. Juomme kahvia ja pohdimme. Sanon ystävilleni, että en halua joutua ansaan, en saada elinkautista, en kadottaa elämäniloani. En halua, että minulle valehdellaan tai minua petetään.

"Ei kai sinulla ole mitään asiaan liittyviä traumoja", Sanna kysyy hilpeällä äänellä. Me kaikki pöydän ääressä istuvat purskahdamme nauramaan.

Olen nähnyt liian paljon huonoja suhteita, joissa asioista ei puhuta, vaan hiljaa kärsitään tai petetään. Sellaisia, joissa molemmat syövät toisiaan tavalla tai toisella. Sitten elämä onkin jo ohi.

Alan saada vihiä siitä, että parisuhteessa minä voin olla minä, mutta minusta tulee myös osa asiaa nimeltä "me". Mietin yhä, että  asian nimeltä "me" pitää olla jotain sellaista, että minun on hyvä olla. Etten vain kadota ydintäni; sitä mehua, joka tekee minusta minut. Silti haluan kasvaa myös toisen avulla.

Ystäväni Ulla täräyttää pitkällä parisuhdehistoriallaan asian minulle niin, että ymmärrän paremmin:

"Meillä voi olla vaikkapa kolmen tason tarpeita: ykkös-, kakkos- ja kolmostason tarpeita. Ykköstason tarpeista ei kannata luopua parisuhteessa. Nuo tarpeet kertovat, kuka ja mitä sinä olet. Sellainen tarve voi olla vaikka tarve rehellisyyteen, halu joogata tai sitoutuminen omaan kutsumustyöhön. Kakkos- ja kolmostason tarpeista voi neuvotella ja niissä voi hyvin tehdä kompromisseja." (Tässä vaiheessa harkitsen jo, että voisin joustaa parisuhteessa nelisen prosenttia.)

Moni ihminen luopuu ydintarpeistaan parisuhteessa. Joskus symbioottista yhteiseloa pidetään idealistisena, vaikka kukaan toinen ei voi elää toisen elämää tai vastata toisen kasvuprosessista. Symbioottisesta suhteesta voi tulla myös kuin loinen ja sen isäntä. Vai koira ja sen isäntä? Emäntä siis ja sen palvelija?

Ulla muistuttaa, että kasi on oikeasti ikuisuuden symboli. Kahden ympyrän välillä on yhtymäkohta, liitos. Tuo liitos lienee parhaillaan rakkaus. Ei riippuvuus, ei pelot, ei tottumus. Rakkaus ja sen tuoma halu kasvaa yhdessä, toista tukien.


Taidan tietää, mitä haluan parisuhteelta. Mutta vintageturkistakeistani, verkkosukistani, stringeistäni, hiphopista ja tankotanssista en muuten luovu. Kiroilustani voidaan neuvotella – tietyn prosenttiosuuden verran. Tarvitsen vielä harjoittelua, ettei pakokauhu iske.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti