maanantai 16. marraskuuta 2015

Varokaa pojat, täältä tulee Nainen

ASIAA POJISTA JA MIEHISTÄ



En edes muista, miten usein olen kuullut, että olen miehille liian iso pala purtavaksi. Usein. Joskus yritän ajatella huumorilla, että on minun 180 sentissä purtavaakin.

Viikonloppuna katselin baarissa erästä humalaista naista ja hänen humalansa edistymistä. Hän tanssi isolla vaihteella alemmalla tasolla tanssilattian vieressä. Minäkin olin tehnyt hänelle tanssilattialla selväksi kehollani, että tähän suuntaan ei veivata ja tönitä.

Ensin hän löysi tummaihoisen miehen vetämään kanssaan intiimiä kuviota. Viittä minuuttia myöhemmin tummaihoinen vaihtui (ehkä kesken tanssikuvion) lyhyeen, suomalaisen oloiseen mieheen. Eroottinen tanssi jatkui, mutta pian mies katosi ja jätti naisen yksin veivaamaan. Hetken päästä nojasin kyljelläni tanssilattian vieressä seinään ja odotin seuraavaa hyvää biisiä, kun takaani minua alkoi lääppiä hyvin humalassa oleva hauskannäköinen mies. Sanoin: "Täältä ei tipu nyt mitään, mutta tuolta saa", ja osoitin päissään yhä railakasta kuviota pyörivää naista. Mies sanoi: "Ai tuolta?" sen oloisena, että oli iloinen antamastani vinkistä. Hän siirtyi lantio terhakkaasti etukenossa kuin latinalainen rakastaja kohti humalaista naista.

Hetken päästä he jo tanssivat yhdessä, ja mies sai kouria – ei elämästä vaan viinasta päihtyneen – naisen suuria rintoja. Molemmat olivat ainakin sen hetken hyvin onnellisia, enkä tiedä, miten tarina päättyi.

Viime viikko oli kumma viikko. Hyvä mutta kumma. Sain tutustua entistä paremmin minulle jo tärkeäksi käyneeseen nuoreen mieheen, joka koetteli hermojani. Olen sitä mieltä, että hän on harvinaisen rasittava ja itsepäinen, ja varmasti sain monta ryppyä lisää ilmeillessäni protestia hänen joillekin tekstiviesteilleen, niille joissa hän ilmoitti, että ollaan vain kavereita. Ajattelin, että ollaan vain, mutta älä sitten lähettele niitä helliä viestejä, joihin minä uppoan kuin possu makeasti suopursuilta tuoksuvaan suohon. Siis kuin tosi ihana possu.

Kun kysyin sydämeni mielipidettä, se ilmoitti, että tässä on ihana ihminen. Vaikka saan hänestä lisäryppyjä.

Olin jo reilusti neljänkymmenen, kun minusta tuli Nainen. Naiseutta ei voi feikata, jos tarkkoja ollaan. Naista ei tee vaaleanpunainen vaate tai turpeat huulet. Naiseksi synnytään, elämän aikana. On monta tapaa olla nainen, ja minä olen oman naiseuteni löytänyt. Toki naiseuteni varmasti kypsyy ja kehittyy hautaan asti.

En suostu enää pyytämään naiseuttani anteeksi. Ystäväni sanovat, että tihkun seksiä tai että minussa on paljon maskuliinista energiaa. He ovat yhtä mieltä siitä, että miehet pelkäävät minua.

Tytöt ovat poikia varten.


P.S. Tämä teksti syntyi metkasti aamuyöstä niin, että minä heräsin näihin ajatuksiin. Siispä oli noustava ja kirjoitettava. Nyt hetkeksi takaisin unelaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti