perjantai 20. marraskuuta 2015

Rehellisyys – siis totta vai ei totta?

ASIAA MATKASTA REHELLISEEN TUNTEMATTOMAAN




Olin auttamassa läheistäni hänen muutossaan. Touhusin hänen asunnossaan ja kuuntelin samalla sieluani puhuttelevaa musiikkia kännykästäni. Asunnossa oli lämmin ja turvallinen fiilis. Huomasin ajattelevani, että en ole parisuhdeihminen eikä minusta sellaista tule. Puhe seurustelusta ahdistaa, suorastaan kuristaa kurkkuani. Sitten havahduin. Normien mukainen parisuhde ei ole minun juttuni, sen tiedän. Ei mikään sellainen, miten "pitäisi" olla yhdessä. Minä en todennäköisesti tule koskaan "seurustelemaan". Mutta suhde minulla voi olla ja uskollisuus on minulle helppoa. Haluan sellaisen suhteen, joka tuntuu omanlaiseltani ja jossa on yhdessä sovitut pelisäännöt. Se on minun totuuteni.

Tällä hetkellä ainoa suhde
kuvio
loksahtelu
elämässäni on se sama, joka siinä on ollut jo vuoden. Se ei vie mihinkään pysyvään, mutta siinä on hyvä viba ja se saa palvella siinä roolissa, missä se on palvellut, kunnes tilanne muuttuu. Ja se varmasti muuttuu minun puoleltani jossain vaiheessa, siitä ei ole epäilystäkään. Sekin on minun totuuteni.

Pääsin tänään taas yksityisimmissä asioissani tilaan, jossa pystyin päästämään irti kaikesta, mikä ei ole hallinnassani. Pitkästä aikaa itkin. Silti ja ehkä juuri siksi päätin jatkaa entistä rohkeammin ja nöyremmin rehellisenä itselleni ja lähipiirilleni. On helpompi pysyä kotona itsessään, kun ei tarvitse olla feikki mihinkään suuntaan. On helpompi olla silloin onnellinen ja kiitollinen sitten siitä, mitä on.

Tällä viikolla olen yksilövalmennuksessa tavannut hyvin erilaisia asiakkaita, joilla on jokaisella oma elämäntilanteensa. He ovat kaikki aivan huikeita tyyppejä. Jokaisen kohdalla luovuin turhista muodollisuuksista ja keskityin kuulemaan ja seuraamaan heitä; heidän hengityksensä muuttumista (huokailua), kehon liikkeitä, sitä jotain, mikä saa minut aistimaan, mistä narusta minun kannattaa vetää. Hienoja, keskeneräisiä ihmisiä, jokainen omalla matkallaan, tehden arvokasta työtä asioidensa kanssa, koska HE USKALTAUTUVAT OLEMAAN REHELLISIÄ TODELLA KIPEISTÄKIN ASIOISTA. Eräs asiakkaani sanoo, että minulla on maaginen kyky lukea ihmisiä. En tiedä, onko se kyky maaginen, mutta osaan, jos laitan antennit asentoon.

Näin meni keskustelunpätkä erään asiakkaani kanssa:
"Olen ollut lapsesta asti riskien välttäjä."
"Onko se tehnyt sinut onnelliseksi?"
"Ei."
Se on hänen totuutensa.

Kun olemme rehellisiä, törmäämme pelkoihimme. Jos olemme rehellisiä, saatamme joutua luopumaan näennäisestä turvallisuudesta. Saatamme menettää myös jotain, mikä ei ole enää tai koskaan ollutkaan meitä varten. Rehellinen elämä on onnellisinta elämää, mitä tiedän, vaikka joskus tekee kipeää, kun raja-aidat ja huteriksi käyneet rakennelmat kaatuvat korvieni välissä yksi toisensa jälkeen.

Kaikki tärkeä, mitä emme kohtaa, ei jätä meitä rauhaan. Kun kohtaamme asiamme ja totuutemme ilman egopullistelua, pakoon juoksematta ja turhalla turruttamatta, voi rauha löytyä.

Blogistani on tullut minulle hyvinvointini peruspilareita. Blogissani lunastan oikeuteni puhua sellaisten asioiden ja ilmiöiden puolesta, joita pidän tärkeänä. Minulla on omat suruni ja omat hapuiluni, mutta minä Elän. Laitan itseni ja elämäni likoon yksityisimmän yksityisyyteni kärsimättä. Uskon, että elämäni on paras käyntikorttini.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti