tiistai 10. marraskuuta 2015

"Oon ollut onneton jo liian monta vuotta"

REHELLISTÄ ASIAA

Sain tutulta isosti sydämeeni osuneen viestin. Hän antoi luvan julkaista sen. Näin hän kirjoitti:

Kuuntelin tuon Nova/Noronen -haastattelun. Pidin kyllä. Välillä oon vältellyt sun haastiksia, meinasin kirjottaa että koska positiivinen viestisi ärsyttää, mutta eihän se sitä ole. Vaan se raadollinen, alaston ajatus että elämä on omissa käsissä. On helppo kietoutua siihen että syyttää muita, syyttää itseään ja menetettyjä mahdollisuuksia, katkeroituu, käpertyy sisäänpäin, pakenee elämää ja tunteitaan. Turruttaa pahan olonsa joka viikonloppu tinttaamalla laatikon olutta. Mutta se että herääkin ajatus siitä, että on mahdollisuus parempaan, tunnistaa itsessään joitain vahvuuksia ja hyviä puolia joita ei ole uskaltanut käyttää, on paljon onnea ja elämää elettävänä, se on paljon kovempi paikka. Jos uskaltaa. Jos uskaltaa painaa sen käsijarrun alas. Jos oppii rakastamaan itseään. Tuo jälkimmäinen, heikko itsetunto, sitä kautta huonot ihmissuhdetaidot, on olleet mun sudenkuoppa. Tarpeeks kauan kun vähättelee itseään, sitä ajatusmallia on vaikea muuttaa. Kuiteski, 34 v., tajuan ajan rajallisuuden, oon ollut onneton jo liian monta vuotta. Välillä jokanen solu kirkuu tyytymättömyyttään ja kuinka tää ei voi enää jatkua näin. Ajatus elämän vain valuvan sormien läpi, tiedostaen että itse voisi muuttaa asian, pelottaa ja tekee kipeää. Ehkä se vaatii itsensä ja ajatustensa työstämistä, ehkä se vaatii sen ensimmäisen askeleen, ehkä jonain päivänä otan sen. Ehkä sun opeilla ja ajatuksilla on promillen verran vaikutusta mun ratkasuihin. Tälläista kepeää tiistai-iltapäivään.

Tässä haastatteluni, josta hän piti.



1 kommentti:

  1. Oppii rakastamaan itseään??? Yksin on vaikea itseään rakastaa, sillä rakkauden juuret ovat hoivassa, huomiossa, kiintymyksessä ja jaetussa ilossa...

    VastaaPoista