maanantai 23. marraskuuta 2015

Hei rakas, minä täällä

ASIAA SIITÄ, KUN SYDÄMEN ÄÄNI JA TEOT OVAT MATCH




Yöyhdeltä iPhonekutonen soi niin lujalla ja vaativana, että minä tiedän heti.

Odotan häntä ulkona loskahangessa värjötellen. En muistanut, miten kylmää. Vintageturkki, polvisukat ja paljaat sääret. Auraan nahkasaappaalla kaarta lumeen. Koira syöksähtelee nauruhuulin ja päissään odottamattomasta vapaudesta.

Hän aloittaa kertomalla, että nyt hän sanoo minulle suorat sanat.
Vittu, kun sä oot ollut vaikea. Siis tosi vaikea. Niin monet kerrat olen ajatellut sun viestien jälkeen, että. Ja vittu.

Hän väistää suukkoni. Minä kohautan olkapäitäni.

Kotona ryömin takaisin peiton alle. Hän on vieressäni kuin muurin takana kaipaava kolli. Muistutan häntä, että hän on vapaa lähtemään milloin vain ja hän varmasti löytää oven. Muistutan ovesta monta kertaa.

Kyllä, hän muistaa, missä ovi sijaitsee.

Kysyn, haluaisiko hän, että siirryn kauemmas.

Ei kun tule lähemmäs. Minä menen lähemmäs ja kaikki siinä oikein. Hänen läheisyytensä tuntuu oikealta, helpolta, ja minun kehoni kyllä rääkyisi epämukavuudessaan, jos toisin olisi.

Oot vahvin nainen, jonka olen koskaan tuntenut. Ja silti sä oot niin herkkä ja niin haavoittuvainen. Hän osaa painottaa niin-sanaa.

Kun hän koskee, minun pääni hajoaa miljooniksi pirstaleiksi.

10+.

En edes muista, milloin viimeksi tältä.

Viimeiset kaksi vuotta ovat ankaran kivun kautta opettaneet minulle luopumista. En halua ketään miestä elämääni koukuttamalla kaltereihin. Minuakaan ei voi. Toista voi rakastaa ihan mistä vain, valovuosienkin päästä.

Hän sanoo, että hän ei luota keneenkään.
Etkö luota edes muhun?
Hän pysähtyy katsomaan minua hämmästyneenä ja miettii.
Kyllä mä suhun luotan, ihme kyllä.

Kun hän lähtee, minä sanon, että tämän on nyt oltava tässä. Hänen on kohdattava omat asiansa ja toimittava niin kuin hänelle on vain ja ainoastaan oikein moninaisten koukeroidensa keskellä. Hän varmistaa vielä, että ymmärsihän hän oikein, ja kuittaa sitten, että asia on selvä. Hissin ovella hän kääntyy halaamaan ja näyttää niin surulliselta. Minä välttelen hänen katsettaan, etten alkaisi itkeä. Minun ääneni uhkaa pettää, ja minä käännän selkäni ja lähden pois.

Uusi rakas ystäväni P sanoo minulle seuraavana päivänä, että kaikki näkyy ja että olen niin kaunis ja levollinen. P haluaa minulle vain hyvää. Hän potkii minuun lisää rohkeusvaihdetta, ja minä mietin, mikä vaihde tulee ensimmäisten lentotaitojen jälkeen. Ehkä korkeampi lento.


Rakas Elämä,
anna taas
kaiken sen mennä, mikä on mennäkseen,
ja kaiken sen tulla, mikä on tullakseen
ja ihan minua varten.
Anna minulle rohkeutta uskaltaa
ja viisautta tehdä niin kuin sydän sanoo.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti