tiistai 27. lokakuuta 2015

Ei kova vaan voimakas

ASIAA SIITÄ, MITEN TULLAAN VOIMAKKAAKSI





On ollut ikävä koko viikon. Mutta ikävää ei ole ollut. Tämä on ollut loistava työviikko. Sain tiistaina kutsun Yle:n Aamu-tv:n vieraaksi ja se haastattelu meni näin:

video


Puhelin alkoi soida jo ennen kuin pääsin rakennuksesta ulos viittä minuuttia myöhemmin. Elän ammatillisesti hienoa aikaa, koska en pingota ja teen vain sydämestäni sen, minkä teen.

Saan miespuoliselta ystävältäni välillä miesnäkökulmaa.  Päivitimme kuulumisia ja hän sanoi: "Minna, sä olet niin kova... Ei, korjaan, et ole kova vaan voimakas."

Olen tätä tekstiä nyt kirjoittanut useaan kertaan muutaman kappaleen ja pyyhkinyt sitten kaiken pois, koska en halua yrittää kirjoittaa hyvää, rehellistä tekstiä. Haluan mieluummin löytää sen tilan, jossa annan vain taas tulla sydämestä.

Naispuolinen ystäväni kysyi minulta tänään omaa tilannettaan miettien, että onko minun vaikea hyväksyä itseni, jos mies torjuu minut. Sanoin, ettei ole. Minä voin hyväksyä itseni, vaikka mies torjuisi minut. Rakastan itseäni siksi, että olen rakkauden arvoinen. Itsearvostukseni ei pompi sen mukaan, tykkääkö joku tai ei. Saatan tilanteita surra ja kaikkea en pysty olankohautuksella sivuuttamaan, mutta enää minun ei tarvitse kerjätä, että joku huomaisi ja rakastaisi.

Ehkä siksi olen voimakas. Koska rakastan itseäni. Ja siksi, etten pelkää kuolemaa. Uskallan olla myös herkkä ja haavoittuva, ilkikurinen ja hassutteleva, koska sellainen minä olen. Vastapainona en epäröi sanoa kännissä tanssilattialla sikailevalla äijälle "Painu vittuun", jos hän pyrkii kourimaan. 

Tässä kohtaa olankohautus. Linjani on tanssilattialla sikailevien kanssa suora siksi, että suora linja tehoaa parhaiten.

Minun tehtäväni on pitää itseni puolta ja vaalia itseäni, mutta silti sydän auki heimolaisteni suuntaan. Se, että rakastan itseäni, ei ole sinulta pois. Mutta jos en rakastaisi itseäni, se olisi kaikilta pois. Osaan rakastaa myös sinua paremmin, koska rakastan myös itseäni kaikessa keskeneräisyydessäni.

Kysyin itseltäni, että olenko mielestäni sellainen nainen, jonka kanssa haluaisin suhteen, jos olisin mies. Hell yeah.

On ollut ikävä koko viikon. Mutta ikävää ei ole ollut. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti