perjantai 18. syyskuuta 2015

Miksi en voi tehdä enää itseäni vastaan?

ASIAA MERKEISTÄ JA SISÄISESTÄ ÄÄNESTÄ



Työssäni yksilövalmennus on mahdollista Skypen kautta esimerkiksi silloin, kun asiakas on pitemmän matkan päässä. Eräs Skypen kautta valmentamani asiakas laittoi minulle sähköpostia pari kuukautta prosessin päättymisen jälkeen. Julkaisen osan hänen viestistään hänen luvallaan. Näin hän kirjoitti:

Mun oli ihan pakko kirjoittaa sulle. Ennen kun olin "tavannut" sut en osannut kuunnella merkkejä itsestäni,vaan luulin kaikkien fiilisten ja tunnetilojen olevan osa elämää oli ne sitten kuinka kielteisiä tahansa. Nyt tilanne on toinen.

(Seuraavaksi hän kuvaili uraansa liittyvää tilannetta, valinnan aiheuttamaa ristiriitaa ja miten hän merkkejä lukemalla osasi tehdä itselleen oikean valinnan. Sitten hän päätti viestinsä:)

Kiitos mielettömästi avustasi ja ajatusmaailman avaamisesta.

Tämän kyseisen asiakkaan kanssa muistan ajatelleeni, että osaankohan oikeasti välittää hänelle ajatukseni elämän tarjoamista merkeistä ja ymmärtääkö hän, mitä tarkoitan. Näköjään oppi meni hyvin perille.

En enää pysty tekemään itseäni vastaan. Olen parin vuoden ajan kuunnellut tiiviisti tuntemuksiani, kehoni reaktioita, unissa toistuvaa symboliikkaa ja monia ulkoisia merkkejä kuin tienviittoja, joilla elämä yrittää minua ohjata oikeaan suuntaan. Jos haluan sanoa kyllä, en sano ei. En vietä aikaani ihmisen kanssa, jonka kanssa minulle tulee yksinkertaisesti huono olo. En käy treffeillä toista kertaa miehen kanssa, jonka läsnäolo saa jo ekoilla treffeillä minut uneliaaksi. (Ja sehän tarkoittaa sitä, että jonkun seurassa oma energiataso putoaa, jonkun toisen seurassa kohoaa.) En pue päälleni vaatteita, joista ei tule hyvä fiilis.

Katson HBO:n dokumentteja, jotka ruokkivat älyäni ja puhuttelevat tunnetasolla. Katson Ray Donovan -sarjaa odotuksesta kuolaten, koska sen juoni ja mieskauneus saavat sydämeni lyömään innokkaasti. Kosketan puiden lehtiä niiden ohi kävellessäni, koska ne ovat minulle tärkeitä. Kerron itselleni, miten vanhenevat silmäni näyttävät koko ajan kauniimmalta. Sanon koiralleni ennen kuin nukahdan: "Lilli, rakastan sua." Ruokin kehoani terveellisellä ravinnolla, joka tuo minulle virtaa. Liikun, koska aivoni janoavat liikettä. Teen vain sellaisia töitä, joita absoluuttisesti haluan tehdä, ja siksi teen työtäni sydämen palolla, ja se palo pitää minut kiinni kasvussa.

En enää itseäni vastaan yhtään missään. Siitä tulee niin paha olo.

Opettelen myös antamaan helpommin ja isommalla ilolla jotain, mitä voin antaa. Siksi Naisten Akkulataamo, yhteinen paikka voimaantumiseen, alkaa johdollani ihan pian Tampereella. Kyselyitä on tullut mukavasti. Lisätietoja minna@minnamarsh.com.

Mitä paremmin alat sisäistä ääntäsi eli vaistoasi kunnioittaa ja kuunnella, sitä herkemmin ja voimakkaammin se alkaa toimia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti