torstai 24. syyskuuta 2015

Kaksi vuotta sitten

ASIAA SIITÄ, KUKA JA MIKÄ MUUTTAA ELÄMÄÄSI

Kaksi vuotta sitten olin rakastunut tajuamatta sitä täysin itse.

Kaksi vuotta sitten olin koulimassa itseäni aiempaa suurempaan rohkeuteen ja rehellisyyteen. Testasin siipiäni ja kartutin viisauttani.

Kaksi vuotta sitten minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että alkaisin pian kirjoittaa esikoisteostani Miksi maali ei synny? (2014). Nyt olen kirjoittanut jo kaksi teosta, joista jälkimmäinen on tätä kirjoittaessani matkalla kirjakauppoihin. Jos luet huolella kirjani Mentaaliherätys!, oivalluksesi voivat muuttaa loppuelämäsi.

Kahdessakin vuodessa voi muuttua paljon. Puhumattakaan siitä, miten paljon voi muuttua ja mitä ehdit saada aikaan vielä loppuelämäsi aikana. Minä olen kahden vuoden monista tapahtumista yhä hämmästynyt ja samalla onnellinen. Kärsimykseltäkään en ole välttynyt.

Tuoreessa kirjassani useat ihmiset eri maista avaavat, mitä elämä on heille opettanut. Kysyn kirjassani, onko meillä aikaa loputtomiin. Oletko koskaan ajatellut, että jonain päivänä, ihan minä päivänä tahansa, sinä kuolet ja sitten on liian myöhäistä sille, mitä aina halusit tehdä, kokea tai muuttaa? Jääkö jotain sanomatta?

****

Sadat kerrat olen päätöksiäni epäröinyt, kymmenet kerrat jättänyt tekemättä jotain mitä olen todella tahtonut. Miksi? 
Pelon ja epävarmuuden vuoksi. 

Kun uskaltaa tehdä päätöksen, keinot sen toteuttamiseksi seuraavat perässä. Kaikki ei tule kerralla valmiiksi, elämä antaa ratkaisut määrätyssä järjestyksessä ja pala kerrallaan. Kesti kauan, ennen kuin myönsin itselleni miten turvallisuushakuinen olen. Siinä oli avain. Kun tajusin epävarmuuden ja näennäisen turvan tarpeeni, kykenin tekemään päätöksiä selkeämmin ja muuttamaan elämääni sellaiseksi kuin kuvittelin ja halusin. Jos unelmiaan haluaa toteuttaa, on vain yksi aikataulu: 
Heti. 

Kun makasin sydänkohtauksen saaneena sairaalan teholla ja tiputuksessa, tajusin miten elämä voidaan ottaa pois muutamassa sekunnissa. Voin lukea viisaita kehotuksia ”hetkeen tarttumisesta”, mutta mikään ei saa minua tajuamaan elämän tunnetta voimakkaammin kuin 
välittömän kuoleman läheisyys. 

Vasta, kun elämä alkaa esittää kysymyksiä pistooli ohimolle painettuna, päästään lähemmäs oman minän todellisia toiveita ja haluja. Pakon edessä verukkeet vähenevät. 

– Juha Siro, SUOMI
kirjassa Mentaaliherätys!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti