sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Energiatukos

ASIAA ILON KATOAMISESTA



Alkuvuodesta löysin itseni suhteesta, joka oli hyvin kaunis ja intohimoinen. Huippuseksikään ei rakennu ilman rakkauden tunnetta, joten rakkauttakin oli ja on yhä.

Jos en saa suhdetta toimimaan toisen kanssa, olen opetellut olemaan kyynistymättä ja katkeroitumatta. Jokainen meistä on kuitenkin ihan omassa kasvukohdassaan, ja jokaisella, ketä olen rakastanut, on paikka sydämessäni aina. Siitä ei kahta sanaa.

Minusta ei ole suhteeseen kenenkään kanssa, jolla on ongelmia alkoholinkäytön kanssa. Absolutistina siedän hyvin toisen satunnaista humalatilaa, no problem, mutta kun alkoholi alkaa määritellä yhteistä  ja erillään olemistamme, on minun nostettava kytkintä. Huippuseksistä ja rakkaudesta huolimatta.

Tai ehkä juuri niiden takia. Rakkaudesta itseeni ja siihen mahdollisuuteen, että huippuseksi ei ole saatavissa vain yhdeltä taholta, koska maailmassa on miehiä 60 miljoonaa enemmän kuin naisia. Enkä ole ehtinyt heistä edes puoleen väliin, kun olen sydämelläni elänyt.

Koulutin tällä viikolla Uratehtaalla muutokseen liittyvistä vaiheista. Koulutuksen jälkeen tuttu nainen tuli sanomaan, että olen muuttunut. Avoimemmaksi. Muutos on siis koskettanut myös minua ja näkyy räväkästi ensi kuun Kauneus ja Terveys -lehteä myöten.

Alkuvuoden suhteeni sai minussa aikaan sekä lisääntynytta seksuaalista vapautumista että myös energiatukoksen, kun tilanteesta tuli soutamista ja huopaamista, ja sellaista en kauan jaksa. Energiatukos saa aikaan ilon katoamisen. Aloin näyttää surulliselta ja kun Aamulehden toimituksessa pyysivät selfietäni, minun piti ottaa sata kuvaa itsestäni ennen kuin sain joukosta poimittua muutakin kuin surukuvia. Sensuuri kyllä iski kommentteihini railakkaalla punakynällä.




Mutta nyt on pahimmat surut surtu ja energiatukos on auennut, joten taas on helppo kirjoittaa tätä blogia. Elämä on ollut muutenkin kutkuttavaa, ja käänteet ovat olleet nopeita. Parhaita juttuja tapahtuu, kun en mieti, vaan menen sinne, minne sydän avautuu, liikoja miettimättä.

En enää aikoihin ole ajatellut, että minun pitäisi löytää joku, jonka kanssa viettäisin loppuelämäni. Jos sellainen ilmestyy, hallelujaa. Olen erittäin hyvä yhden miehen nainen. Tärkeintä silti on, että vietän loppuelämäni uskollisena itselleni ja kutkutusta on tarvittaessa riittämiin sydämeen asti 60 miljoonan ylijäämällä.

Silti jokainen rakastamani mies on minulle edelleen rakas. Ehkä joku yli muiden, mutta sellaista sattuu, kun aukeaa.


2 kommenttia: