keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Raja-aidat kaatuvat 47/25

ASIAA VAPAUDESTA



Alastonkuvaus Marika Kiviharjun studiossa oli hämmentävä kokemus.

Kuvaus oli myös hyvin luonnollinen kokemus.

Ennen kaikkea kuvaus oli vapauttava kokemus. Kiviharjun kirja ilmestyy keväällä.

Viikonloppuna kävin tanssimassa. Miehet, jotka pyrkivät lähelle, ovat usein hyvin humalassa, jolloin heidän yrityksensä lähinnä häiritsevät. He kaipaavat rakkautta niin kuin kuka tahansa, mutta vartaloni on valikoiva eikä sydämeni kaikkien puoleen taivu. Tanssin lähes aina mieluiten yksin, ja kun laitan silmät kiinni ja keskityn ilmassa pyörivään rytmiin, tuntuu kuin rakastelisin itseni kanssa. Se on suurin syy, miksi käyn yöelämässä. Tanssiessani saan kiinni energiatason sykkeestä, jolla ei ole mitään tekemistä fyysisen olomuodon kanssa, ja tuon rajattomuuden tunteminen tekee minut onnelliseksi.

Eteeni ilmestyi tanssimaan nuori mies, jonka oma energia oli niin kevyt, tarraamaton ja iloinen, että jollain tavalla hän ei häirinnyt pysytellessään lähellä. Kun hän asiaa kysyttyäni kertoi olevansa 25-vuotias, minä vaikeroin ja ajattelin, että hänellä ei pitäisi olla mitään tekemistä kanssani yöelämässä. Välillä katselin muualle ja ajattelin, että kai tuo katoaa ikäistensä pariin. Mutta hän pysytteli lähelläni, vaikka pudistin päätäni epäuskoisena monta kertaa ja puhuimme myös minun iästäni. Hän kiskoi minut kädestäni takaisin tanssilattialle ja sai minut suloisuudellaan nauramaan monta kertaa. Kun Teflon Brothers lauloi kesästä -86, kysyin häneltä minkä ikäinen hän silloin olikaan, koska minä muistan hyvin tuon kesän. Sitten tajusin, että hän ei ollut silloin syntynytkään. "Älä ajattele asiaa, ne on vain numeroita", hän sanoi ja virnisti.

Kun hän myöhemmin toi varovasti mutta pakittamatta huulensa lähelle minun huuliani, minä harkitsin vakavasti hyvällä järjelläni ja tsekkasin vaistoni ainakin viiden sekunnin ajan. Ehkä ohi sujahti kymmenen sekuntia. Lausuin ehkä Ave Marian ja mietin, että jos kuolema tuleekin jo huomenna. Kaikki minussa, sinkkunaisessa, sanoi kyllä, ja niin minä sain tutustua paremmin nuoren miehen eläimelliseen ja raikkaaseen energiaan, ja se energia teki minut yhtä onnelliseksi kuin se, miltä hän näytti aamuyöstä syödessään kananugetteja.

Hello Katri Helena, Demi Moore, J Lo. Nyt minä ymmärrän.

Jos viisikymppinen mies haluaa nuorta naista, ihmiset enimmäkseen hyväksyvät asian ja pystyvät ymmärtämään, mistä asia voi johtua ja mitä mies yhtälöstä saa. Jos vanhempi nainen haluaa nuorta miestä, asiaa paheksutaan herkemmin. Mutta minua kiinnostaakin nykyään se, miltä tuntuu toisen ihmisen energia ja hänen läheisyytensä, eikä se mitä kirjoittamaton säännöstö ilmassa sanoo. Kyllä sydän tietää, folks. Tämän kyseisen miehen energia oli fantastista.

Kun kysyin häneltä voisinko kirjoittaa hänestä blogiini, hän vastasi: Anna palaa, baby ;).

On haaste olla suomalaisessa, vähemmän vapautuneessa länsimaassa oma itsensä naisena. Mutta moralismia tai pahoja puheita enemmän pelkään elämätöntä elämää ja minä todella elän nykyään ihan sellaisena kuin olen.

Sain eräältä naispuoliselta ystävältäni tekstiviestin, jossa hän kiitti kahvihetkestämme. Sitten hän jatkoi:
"Kerroit valosta tai hehkusta, joka syttyy "oikeiden asioiden" osuessa kohdalleen. Yöllä yhden aikaan seisoessani virtaavan veden alla tajusin: sinun kaltaisiasi laajasti ja syvästi ajattelevia, kirkkaasti havainnoivia ihmisiä tarvitaan tässä ajassa. On osattava olla yksilö, mutta kuitenkin osa suurempaa kokonaisuutta. Elämä on jatkuvaa muutosta; syntymää ja kuolemaa, alkua ja loppua – vai onko? Entäpä jos nykyisin aistein tunnistettava ja mitattava onkin siirtymä jonnekin? Ihminen vain rajoittaa itseään, koska rajoilla luodaan myös tuttu ja turvallinen. Sait ravistettua minua hereille johonkin uuteen..."
Minut sytyttää moni asia. Nykyään myös se, miten raja-aidat kaatuvat, kun kyseenalaistan vanhoja opittuja mallejani ja yhteiskuntamme valmiiksi pureskelemia käsityksiä siitä, miten kuuluu elää ja mikä on mahdollista.

Olen huomannut, että sydämen avaaminen on minulle vielä jatkuvaa harjoittelua erilaisissa tilanteissa. Mutta haastan itseäni ja kaadan väärää turvaa ylläpitävät aitani, kun vapaus on niin... vapauttavaa.


3 kommenttia:

  1. Rohkea kirjoitus! Huomaan, että mulla on vielä rakkauden kohteen ikään liittyen kipuraja: sitä vanhempi ei vaan voi olla. Ehkä mulle jokainen suhdeyritys yrittää olla vuosisadan rakkaustarina, en osaa nauttia hetken huumasta.

    VastaaPoista
  2. Moi Fanityttö. ;)

    En tiedä toimisiko sulle, jos et ajattelisi, että kyse on hetken huumasta, vaan pikemminkin siitä, että kuuntelee sydäntään ja avautuu tilanteelle, kun se osuu eteen ja kysyy: Uskallatko elää?

    Vaikka hommasta ei tulisi vuosisadan rakkaustarinaa (ja kuka sellaisen määrittelee?), Eläminen isolla E:llä usein johtaa siihen, että elämä tarjoaa jatkossakin useammin parastaan, tavalla tai toisella. Koska oppilas on valmis.

    Lämmintä marraskuun loppua sulle! Kiva, kun hengaat täällä mukana.

    MM

    VastaaPoista
  3. ...tunnen tunteet....- kun ei yhtään tunne ;)

    VastaaPoista