keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Ei mikään Tuhkimon tarina

ASIAA – REHELLISESTI JA ROHKEASTI 

Kun kirjoitin kirjaani vuoden seitsemän ensimmäistä kuukautta, annoin kirjoittamiselle kaikkeni. Ennen painoon menoa kirjaa tarkistettiin vielä monta kertaa ja hiottiin pieniäkin yksityiskohtia. Olen ollut elämästä syttynyt ja iloinen työprojekteistani, mutta harvinainen flunssa on vaivannut jo viitisen viikkoa. Siispä antauduin ja hain itselleni harvinaisen lääkekuurin. Kirjoittajaystäväni sanoi, että hän tuntee ahdistusta fyysiseen kipuun asti aina käsikirjoituksensa valmistuttua. Rutistus on kova, ja sitten lataus purkautuu.

Niin kävi minullekin.

Olen huomannut viime viikkoina, että olen alkanut myös himmailla kirjoittamisiani täällä blogissa. Ihan siitä syystä, että kirjani ilmestyy pian ja en hakemalla hae ylimääräisiä laineita. Olin viime viikkoina vaarassa sulkea sydämeni, ja se on tosi huono se.

Mitä helvettiä se himmailu on? Puolivaloja ja käsijarruako? Suunta on siis käännettävä, nostettava voimat taas ja antauduttava sille seikalle, että vain sydän auki voi vetää puoleensa rakkautta.

Rakkaus astui elämääni aikaa sitten varkain ja takavasemmalta. Luulin olevani tuossa tilanteessa rakastumisen haavoittuvuudelta turvassa, joten avasin toiselle ihmiselle itsestäni kaiken. Kun huomasin rakastuneeni, olikin jo liian myöhäistä pakittaa. Tiesin kenelle kuuluin ja kuulun.




Tässä kohtaa tekstiä huomaan huokaavani syvään. Elämä - ainakaan minun elämäni - ei ole mennyt ihan kuin Tuhkimon tarina. Pikemminkin olen ollut Tuhkimo Lady Gagan koltussa, tietäen että voin olla sinkku elämäni loppuun asti.




Olen huomannut, että seksi ilman rakkautta on parhaimmillaankin kasin luokkaa. Sellainen ei oikein minulle riitä. Jollekin riittää, minä tarvitsen salaman taivaalta ja jakautuvat vedet. En voi itseäni muuksi muuttaa.

Näen elämäni edessäni ja ajattelen, että jos elän sinkkuna elämäni loppuun asti, sitten täytyy tehdä loppumatkasta niin hyvä, niin railakas ja rakas kuin mahdollista. Voin rakastaa itseäni ja toisia, vaikka kukaan ei rakastaisi minua ja minä häntä niin, että salama lyö ihan meitä molempia.

On ihan omissa käsissäni mitä loppuelämästäni teen niillä eväillä, joita saan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti