perjantai 5. syyskuuta 2014

Heippa, Pyry Pystykorva!

ASIAA RAKKAUDESTA JA LUOPUMISESTA

Hän saapui meille löytöeläintalosta kuumana heinäkuun päivänä yhdeksän vuotta sitten. Juoksi kuin kotiinsa, riemukkaasti huushollia ympäri ja iloisesti räksyttäen. Annoimme hänelle nimeksi Pyry. Ajan kuluessa Pyry oppi käyttäytymään kerrostalossa kuin kunnon koira, säästäen intohaukkunsa maanteille.

Kun Pyry oli ollut meillä muutaman kuukauden, hän asettui taloksi ja alkoi isotella kotona ja kylillä nuoren uroksen innolla. Kastraation plussiin ja miinuksiin tutustuttuani Pyryltä lähtivät pallit hyvin tuloksin: aggressiivisesta koirasta tuli lepsu höpönassu, kaikkien kaveri.

Samoihin aikoihin kävelimme iltapimeällä Tampereella pitkin Erkkilän siltaa, kun taivaalle pelmahti ilotulitusten tanssi, josta Pyry sai elämänsä sätkyn. Siitä alkoi paukkuarkuus, joka kattoi myös ukkosen, ja iän myötä tilanne paheni. Viime vuosina ja näön heiketessä Pyry panikoi ikkunan narinasta, syysmyrskystä, ilmanpaineen vaihtelusta, sateen ropinasta, roska-auton äänistä, yksin jäämisestä ja paljosta muusta.

Taistelin Pyryn puolesta eläinlääkärissä ja joulukuussa 2013 Pyry sai turhien feromonikokeilujen jälkeen lopulta mielialalääkityksen, joka tepsi kuin tanssi monta kuukautta. Pystykorva alkoi taas heiluttaa häntäänsä ja naureskella. Valitettavasti menneen kesän ukkoset olivat Pyrylle liikaa ja usein tarvittiin eläinlääkärin määräämiä nopeavaikutteisia rauhoittavia ennen kuin koira pääsi pahimman hysterian yli. Tein sydänalastani käsin päätöksen Pyryn saattamisesta koirataivaaseen.

Pyry oli valmis. Minä en.

Mennyt kuukausi on ollut henkisesti raskas. Luopuminen on sellaista, painavaa ennen kuin kevenee. Iltapäivällä ajattelin, että saan tuskasta sydärin. Käytin vielä Pyryä viimeisen kerran puistossa. Oivalsin, että kun on tehnyt kaikkensa jonkun tai jonkin rakkaan eteen, täytyy osata myös päästää irti.

Pyry Pystykorva syksyllä 2014.

Pyry lähti kuin nopea hengähdys. Nukutusaineen jälkeen hän sai toista ainetta ja sydän pysähtyi hetkessä. Tunsin ystäväni käden olkapäälläni, ja me itkimme yhdessä. Sitten me totesimme, miten kaikki tuntui ilmassa hyvältä, raikkaalta ja kirkkaalta. Pyry ei enää pelännyt.

– Eutanasia tarkoittaa alunperin hyvää kuolemaa, sanoi eläinlääkäri.

Käärimme ystäväni kanssa karvaturrin hellästi valkeisiin lakanoihin ja hänet haudattiin Ylöjärven multiin rakkaudella.

Kiitos, Pyry. Kiitos, elämä. Opeta minut luopumaan, kun on luopumisen kohta, ja ottamaan vastaan kaikki se rakkaus, joka on ihan minua varten. Ja opeta minua rakastamaan entistä paremmin.


1 kommentti: