lauantai 30. elokuuta 2014

Ethän roiku?

ASIAA OMISTUSHALUSTA

Tämä kesä on näyttänyt toteen yhden asian ja se on, että en voi sietää sitä, että joku mies alkaa roikkua minussa.

Jos sanon vaikkapa, että
"Tämä oli tässä."
   "Kiitos ei."
"En halua suhdetta kanssasi."
              "Tästä ei tule mitään."
"En lupaa yhtään mitään."
     "Älä laita enää viestejä."
"Facebook-kaveruus riittää"
niin TARKOITAN MITÄ SANON.

En tiedä, millaisia naiset yleensä ovat. Onko naisia, jotka leikkivät vaikeasti lämpeneviä tai haluavat, että heitä jahdataan? Silloin miehet ovat saattaneet tottua siihen, että roikkuminen kintereillä vie jonnekin. Minun kanssani se vie hyvin etäisiin väleihin. Jos annan pakit, tilanne ei tule enää muuksi kanssani muuttumaan.

Jos miehen kohdalla salama iskee minuun, mikä on hyvin harvinaista, sen myös näkee minusta. Minun kanssani ei tarvitse arvailla, että tykkääköhän tuo vai ei. Jos mies ei ole varma tilanteesta, kannattaa kysyä suoraan. Minä varmasti vastaan suoraan, paitsi yhdessä tapauksessa: en suosittele, että mies läheisellä hetkellä kysyy naiselta: "No, olenko sulle tarpeeksi iso?" Kysymys on banaali ja banaaliin kysymykseen voi tulla harvinainen mutta diplomaattinen valhe vastaukseksi muutoin rehelliseltä naiselta.

Yhtä banaalia on, jos mies kehuu etukäteen varustustaan tavallista isommaksi.

Eihän me naiset tyhmiä olla, eihän? Pidätän itselläni oikeuden ajatella ihan itse ja tehdä siirtoni sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu.

Kammoni roikkuvia miehiä kohtaan johtuu paljolti tämän kesän kokemuksista. Joskus miehen roikkuminen kintereillä ilmenee myöhäisiltojen loputtomana viestitulvana, takertuvina katseina, syyllistämisenä tai solvaamisena, ilmiöitä jotka kaikki ovat epävarman ja epätoivoisen miehen yrityksiä saada nainen hallintaansa, kun nainen on kääntänyt katseensa jo ihan muualle.

Minua ei tarvitse kuin kerran solvata, niin toista mahdollisuutta ei äijä saa.

Roikkumista kenessäkään en suosittele itsellenikään. Jossain kohtaa on vain hyväksyttävä, että toisen tunteita ei voi pakottaa ja jokaisella on oikeus valita, kenen kanssa haluaa olla tai kenen kanssa ei todellakaan halua olla.

Et voi pakottaa ketään rakastumaan itseesi. Jos et millään pääse ihastumisen tai rakkauden  tunteista eroon, joskus suurinta rakkautta on se, että päästää irti. Kukaan ei estä sinua rakastamasta etänä ihan ketä rakastat, mutta älä jää odottamaan vastarakkautta – rakkaus tulee takaisin ihan siltä suunnalta miltä se on tullakseen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti