sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Elämää epämukavuusalueella

ASIAA TAVOITTEISTA JA OMAN OSAN HOITAMISESTA

Kuuntelin puhelimessa ystävääni, joka antoi minulle neuvoja miesten ja urani suhteen. Hänellä oli melko lailla samat neuvot molempiin.

Jauha kärsivällisesti omaa peliäsi ja asiat tapahtuvat sitten, kun on aika.

Kärsivällisyys? Se oli ennen minulle kirosana.

Olen viime aikoina opetellut epämukavuusalueella kulkemista, koska vain sillä tapahtuu merkittävin kasvu. Olen oppinut kirjoittamaan kirjaani luku ja teema kerrallaan, hyvin tuloksin. Näen miten kirjahelmi valmistuu. Kustantaja lähetti suuntaa antavaksi malliksi luonnoksen kirjani kannesta. Se oli paljon parempi kuin olin osannut kuvitella, vaikka mitä muuta voisi odottaa palkitulta graafikolta? Hiivatin hyvä, sanoin kustantajan suuntaan.




Olen jauhanut kärsivällisesti, ystäväni, ihan sitä omaa peliäni, ja nyt alkaa tuloksia tulla. Kiitos neuvosta.

Eräs asiakkaani tuskaili päättynyttä parisuhdettaan. Opetin hänelle yhden asian, johon uskon vakaasti. Kun kahden ihmisen on aika mennä yhteen, he ovat sopineet tuon ajankohdan jo aiemmin sielun tasolla. Samoin kun kahden ihmisen on aika erota, se ero on kahden sielun päättämä, sanoi yhden tai kahden ihmisen mieli ihan mitä tahansa. Erheitä ei yhteen ja erilleen menoissa tapahdu, muuten kuin mielessä ja egon tasolla. Oikeasti ei.

Täytyy luottaa, jauhaa kärsivällisesti omaa peliä ja tietää, että kun aika on oikea, sitten.

Mitä jos juuri nyt voisit luopua kiireestä ja luottaa siihen, että sydän kyllä sanoo kun? Kuuntele sitä ja tee sitten oma osuutesi.



Sinä asuit teillä,
minä asuin meillä.
Kirkolla ensin nähtiin.
Katsoin, katsoin silmiisi syviin
aivan kuin taivaan tähtiin.

- Einari Vuorela



2 kommenttia:

  1. En mitenkään fanita Alexander Stubbia, mutta hän sanoi hyvin yhdessä haastattelussa: Elämä alkaa siellä, missä mukavuusalue päättyy.

    Nuo sielunsopimushöpinät ovat sinänsä herttaisia. Olen törmännyt ihmisiin, jotka niihin vedoten eivät koskaan kasva aikuisiksi ja käyttäydy parisuhdeasioissa kypsästi. Ei kai kenenkään sielunsopimuksessa niin sanota, että ei olisi tarkoitus kehittyä? ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos päivän iloisista nauruista! :-)

    Mukavuusalue on ihana levon ja latautumisen kannalta, mutta epämukava on kasvun aihio. Hyvä kommentti Stubbilta, kiitos.

    Sielunsopimushöpinät. :-) Jos olisin mennyt vain järki edellä, olisi niin paljon jäänyt kokematta, elämättä ja ymmärtämättä. Onko sielua vai ei - siitä voimme olla monta mieltä. Kuoleman lähellä moni on sitä mieltä, että muutakin on kuin tämä näkyvä. Mikä käsitys toimii sitten kenellekin. Saa valita. Moni tekee valintansa "kypsästi" ja "järjellä" muuttuen häkkieläimeksi, jolle jää taakse vain elämätön elämä.

    Kenenkään sielunsopimuksessa ei sanota, että ei olisi tarkoitus kehittyä. Sellaista en ole koskaan ajatellut enkä sanoisi. ;-)

    Mitä on aikuiseksi kasvaminen? Jos se on sitä, että tapetaan ilo, intohimo ja sielu myös, niin ei taida toimia minulle. Rehellisyyteen uskon. Ja siihen, että sovitusta pidetään kiinni, kunnes toisin sovitaan.

    VastaaPoista