sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Menettäminen ja sokean usko

ASIAA HENKISESTÄ KUNNOSTA

Vuosia sitten olin ekoilla treffeillä kahvilassa. Vartin sisällä tuli selväksi, että miehellä ei ollut elämässä mitään, mistä hän olisi voinut innostua ja syttyä. Oli tylsä työ, sohva ja tv. Törmäsin kerran toiseen samanlaiseen. Uskon, että jokaisessa on joskus ollut intohimon liekki, mutta koettelemusten keskellä sydän sulkeutuu oikealta elämältä.

Viime talvena menetin arjestani minulle tärkeän ihmisen, jossa oli ihan sama intohimo kuin minussa. Me molemmat rakastimme elämää, ja hän on minulle kaikki kaikessa. Menetyksen jälkeen jouduin kamppailemaan, kun tuska yritti työntää sydämeni luukut kiinni perusteellisesti.

Olen kauan kärsinyt menettämisen pelosta ja sitoutumiskammosta. Ensimmäinen johtaa helposti jälkimmäiseen. Jos ei Siperia opeta, niin jokin muu maantieteellinen alue varmasti omine ominaisuuksineen.

Menetyksenä, vaikka pienempänä, koin myös sen, kun huomasin jääneeni yksin jääkiekkoaiheisen kirjaprojektini kanssa. Meitä piti olla kaksi kirjaa työstämässä, mutta sitten olin vain minä. Pelkäsin, etten saa projektia yksin hoidettua ja että voimat ja tarvittavat kontaktit ehtyvät.

Olen tehnyt alkuvuoden kovasti töitä pitääkseni sydämeni yhä auki. Olen nauranut ja uskaltanut heittäytyä. Minulla on sokean usko siihen, että elämä kantaa. Olen luottanut yhtälöön ja luottanut sitten vielä lisää, koettelemusten koosta riippumatta.

Vastauksena miehen menettämiseen elämä on lähettänyt minulle Twitterissä monta hienoa miestä ilahduttamaan päiviäni. @KajKunnas kirjoittaa minulle joskus runoja vailla vertaa. @Petri2020 koskettaa oivaltavilla sydänsanoillaan ja @TheShine_Knight ihastuttaa juuri ostamallaan haarniskalla, Dressmannista totta kai. @PekkaJalonen on - ihana Pekka - aina valmiina vastaamaan loputtomiin kysymyksiini jääkiekosta. @HeikkiOjala toivottaa minulle joka päivä jotain hyvää ja on kuin oma taivaallinen PR-managerini. Johtava @PetteriSihvonen kutsui minua yllättäen laatulikaksi. Ja monta muuta ihmistä, jotka saavat minut hymyilemään.

Myös vastauksena kirjoittajakaverin menettämiseen elämä toi luokseni monta jääkiekon huippuosaajaa, jotka halusivat auttaa omalta osaltaan kirjani valmistumisessa. Sydämeni roihuaa ihan satasella tälle projektille. Sinä et ehkä tiedä miksi maali ei synny, mutta minä tiedän.

Me menetämme ja joskus menettäminen sattuu todella paljon. Sitten me joko annamme periksi tai taistelemme sydämemme puolesta. Olen oppinut, että aina minkä tahansa menetyksen jälkeen hyviä asioita tapahtuu vääjäämättä, jos ihminen saa pidettyä sydämensä auki. Silloin ihminen vielä innostuu, hän nauraa ja hän rakastaa, ja hyvällä on tilaa tulla.

@MinnaMarsh





2 kommenttia:

  1. Minä en tiedä paskaakaan jääkiekosta, mutta voi kuinka odotan tuota kirjaa valmistuvaksi :D

    VastaaPoista
  2. Ehdottomasti hurmaavinta mitä olen kuullut pitkään aikaan!

    Hahahhaaaa.

    VastaaPoista