tiistai 18. helmikuuta 2014

Turvakaiteenasi on mikä?

ASIAA HENKISESTÄ KUNNOSTA

Kysyin tutulta ihmiseltä puhelimessa: "Minkä takana seisot?"

Kuulin miten hän veti henkeä. Tuli hetkeksi hiljaista. Kun hän puhui, hänen äänestään oli pois kaikki pelailu ja hän jäi itsekin miettimään mitä hän oikein edustaa.

En ota elämää kauhean vakavasti. Enää.

En pidä elämää kuolemanvakavana juttuna, vaikka se toki johtaa kuolemaan. Kuolemaa enemmän olen kiinnostunut elämisestä. Satasella elämisestä. Olen kiinnostunut intohimosta ja rakkaudesta, koska ilman niitä elämästä häviävät värit. Olen loppumattoman kiinnostunut rohkeudesta ja syistä miksi sitä ei aina ja kaikilla ole. Rehellisyys kiehtoo minua, joten opettelen sitä.

Uskon siihen, että jokaisella ihmisellä tulisi olla mahdollisuus kasvaa omaksi itsekseen ilman, että joku kivittää, joku häikäistyy, joku hermostuu. Että minä saisin olla minä ja sinä saisit olla sinä. Että sinä olisit niin kiinnostunut tekemään omasta tontistasi parhaan mahdollisen, että siinä riittäisi sinulla enemmän mietittävää ja jutun juurta kuin tontissa, joka on minun eikä sinun.

Unelmoin päivästä, jolloin kaikilla miehillä on pallit ja kaikilla naisilla riittää rohkeus antaa kaikkien kukkia kukkia.

Unelmoin päivästä, jolloin meillä kaikilla olisi henkistä kuntoa toimia rakkaudesta eikä pelosta käsin. Voisimme katsoa toista silmiin ja sanoa asiamme omilla kasvoillamme, omalla nimellämme.

Unelmoin päivästä, jolloin turvakaiteena ei ole enää kulissit ja loputon selittely, vaan se kaikki mikä on paljon kestävämpää.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti