sunnuntai 16. helmikuuta 2014

En halua epärehellistä miestä




ASIAA REHELLISYYDESTÄ PARISUHTEISSA

Kaupan kassajonossa silmäilin odottaessani lehtien otsikoita. Lööpit eivät koskaan kerro koko totuutta, sen toivottavasti tietää jokainen. Yhteen otsikkoon päätyneelle nostin mielessäni hattua, selkärangasta, jotain hänen taustoistaan tietäen. Vaatii rohkeutta olla rehellinen ja toimia sen mukaisesti.

Samassa mieleni täytti syvälle porautuva avainajatus, johtotähti kartallani: En halua epärehellistä miestä.

Paljon olen hyvän ystäväni kanssa puhunut haasteista parisuhteissa. Lähes kuka tahansa voi rakastua kolmanteen osapuoleen, ihmiseen joka ei ole hänen kumppaninsa. Samalla tavalla sinkku voi rakastua varattuun. Tästä olen kirjoittanut aikaisemminkin.

Elämähän on joskus perin yllätyksellistä. Ystävyydestä syntyy syvempi rakkaus tai ilta viihteellä vie seksin pariin ja joku kiintyy tai jotkut kiintyvät seksin kautta.  Uuden kanssa synkkaakin paremmin kuin vanhan kanssa tai vanha ei enää ihan riitä. Ei siinä ole mitään uutta tai ihmeellistä - näin on ollut kautta aikojen.

Sitä en ymmärrä, jos salaista kuviota jatketaan alkua pitemmälle ilman, että koko homma avataan rehellisesti jokaiselle, jota asetelma koskee. Meidän ihmisten on aina tarkoitus kasvaa, ja valheessa ei kasva kukaan. Koukku on koukku, ja se syö miestä ja naista, sanoivat he mitä tahansa. Koukku on aina jostain tai joltain pois. Mutta jos marssii oman kumppaninsa luo ja sanoo, että nyt on jotain jäänyt kertomatta tai on aika rehellisesti putsata pöytä - se on miehen työ ja se on naisen työ. Aikuisen mitta.

Muu on toisen vedättämistä ja kasvumahdollisuuden eväämistä. Totuuden eväämistä.

Sanoin rakastamalleni miehelle kerran, että hän on vitun pelkuri. Palaute oli jäätävä. Kadun sanoillani aiheuttamaani tuskaa ja tunsin hänen tuskansa ihan varmasti, mutta en kadu rohkeuden ja totuuden puolesta seisomista.

Vaikka rakastaisin miestäni yhtä paljon kuin itseäni (sekin on mahdollista), piiruakaan epärehellistä miestä en huolisi. Kasvuraja olisi koko ajan aivan liian lähellä.

Samalla minun täytyy pitää arvomaailmassani huolta siitä, että kykenen itse yhtä rehelliseen eloon ja toisen kohtaamiseen. Rakkaudesta mahdollisuuksiamme kohtaan.




2 kommenttia:

  1. Pelkurin antama palaute oli jäätävä, koska epärehellisyys oli kasvanut kiinni häneen. Toivottavasti arvostit itseäsi tarpeeksi ja teit tarvittavat johtopäätökset.

    VastaaPoista
  2. Pelkurin antama palaute oli jäätävä, koska häneen sattui ja tilanne oli monella tapaa äärimmäisen vaikea. Meillä kaikilla on oma kasvuprosessimme ja -vauhtimme.

    Samalla on ollut hyvin mielenkiintoista katsoa peiliin: missä kohtaa minä olen ollut elämässäni pelkuri?

    VastaaPoista