perjantai 24. tammikuuta 2014

Pyyteetön rakkaus

ASIAA RAKKAUDESTA, JOKA EI SIDO

Koko viikon on mielessäni pyörinyt yksi aihe, ja se on pyyteetön rakkaus.

Mieli sanoo, että en voi kirjoittaa niin suuresta aiheesta. Sydän sanoo, että nyt tiedän miltä pyyteetön rakkaus voi tuntua.


Viime vuonna huomasin pystyväni tuntemaan toista ihmistä kohtaan syvää rakkautta, jossa on viime kädessä vain jotain puhdasta ja loputonta. Tämän ihmisen onni on minun onneni. Mikä tekee hänet onnelliseksi, onnellistuttaa myös minua. Jos hän valitsee itselleen uskollisena eri polkuja elämässä kuin niitä, joita minä kuljen, toivon hänelle vain hyvää. Toivon, että elämä kohtelisi häntä pehmein hansikkain ja hän voisi rohkeana ja rehellisenä seurata sydämensä kutsua - vei tuo kutsu hänet sitten vaikka tuhansien kilometrien päähän minusta.

Tämän ihmisen kanssa minulle avautui hyvin konkreettisesti se, että elämä on mysteerisempää ja hienovivahteisempaa kaikkine käänteineen kuin usein muistamme. On asioita, jotka ovat väistämättömiä ja kun on niiden aika, ne tapahtuvat. Tuhannen ja yhden yön sadut ovat totta, ja minä tiedän sen, koska olen sellaisen saanut kokea kaikkine ihmeineen. On myös paljon niitä asioita, joita voimme itse ohjata johonkin suuntaan. Mutta se tapahtuu, minkä kuuluu elämässä tapahtua - hyvässä ja pahassa - ja siinä on ihmisen pienellä mielellä monesti sulattelemista.

Katsoin puhelimeni muistiinpanoja eilen ja olin tältä kyseiseltä mieheltä saamiani opetuksia kirjannut ylös näin:
Telepatia toimii. Rakkaus rulettaa. Rakkauden lisäksi ilo ja intohimo ovat ainoat oikeat suuntaviivat!
Kun rakkaus kahden aikuisen ihmisen välillä on parasta mahdollista, rakkaus on hyvää ja syvää. Se ei pyydä mitään eikä vaadi mitään. Se mahdollistaa molempien kasvun siksi ihmiseksi, joka meissä vielä on kehittymässä mutta kasvussaan jo hyvässä vauhdissa.

On ollut järkytys ja suuri yllätys löytää ihminen, joka on sielunveljeni ja aina lähellä - ihan siinä missä rakkaus sydänalassani tuntuu. Siksi olen tässä yhtälössä saantipuolella.

Tiedän myös tilanteen kääntöpuolen. Joskus egoni saa yliotteen ja silloin kamppailen monen vaikean tunnetilan ja ajatuksen kanssa. Minussa on erittäin temperamenttinen puoli, ja tunnistan itsessäni sen sisäisen italialaisen naisen, joka haluaisi heittää paistinpannun seinään. Mutta ohimenevät kamppailut ovat minun kasvukseni, ja minä haluan kasvaa. Olisin pieni surkea otus, jos väittäisin rakastavani toista, mutta tavoittelisin vain omia itsekkäitä intressejäni tai toimisin pelosta käsin.

Prosessi on ollut minulle kaikkea muuta kuin helppo, mutta syvällä sisällä tiedän, että kaikki on niin kuin pitääkin. Pyyteetön rakkaus perustuu vapauteen ja vapaaseen tahtoon, muuten se on vain loputonta peliä kahden vangin ja samalla kahden vanginvartijan välillä.



1 kommentti: