sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kärsivällisyyskoulu, osa 1 (kirosanoja)

ASIAA UUDEN TAIDON OPETTELEMISESTA




Kauan sitten tuttuni kirjoitti minulle meilissä näin:
Kärsivällisyyttä, Minna.
Noin kirjoittaessaan hän ei tiennyt millaisen ihmisen kanssa hän oli tekemisissä. Olin hyppiä seinille.

Ihan sama ihminen on, olemalla oma itsensä, ohjannut minut nyt Elämän Kärsivällisyyskouluun. Minä inhoan tätä koulua. Kärsimättömyys tietyissä asioissa on suuri heikkouteni. Voin olla joskus jopa todella kärsivällinen, mutta vain silloin, kun asia on minulle suhteellisen helppo tai merkityksetön.

Nyt olen itkenyt. Olen ollut tuskainen. Käteni ovat menneet ristiin. Olen katsonut kuuta ja tähtitaivasta ja päästänyt irti. Olen sytyttänyt kynttilöitä. Olen miettinyt miten paljosta voin olla kiitollinen. Olen purrut hammasta niin, että paikka meni säpäleiksi. Sisäinen kamppailuni on ollut suuri.

Minulla on monia henkisen kasvun teoksia, joissa kirjoitetaan - uskoisin - myös kärsivällisyydestä. Minä olen aina skipannut ne kohdat. Kärsivällisyys on ollut minulle kirosana ja vankila.

Olin lapsena tosi kärsivällinen ja odotin huoneessani hiirenhiljaa monta vuotta, että kasvaisin aikuiseksi ja pääsisin jonnekin - oman elämäni pariin. Nyt epäilen, että kärsivällisyys ei olekaan vain vankila, vaan se voi avata minulle maailman, joka on viisas ja hyvä, ja jonka palkinnot eivät ole aina toivomiani,  mutta ovat mahdollisesti suurenmoisempia kuin osaan kuvitella.

Kärsivällisyydella saavutamme enemmän kuin voimalla.
- Edmund Burke

Kouluun olen astunut. Jos en muuta enää oppisi, mutta jos kärsivällisyyden. Tällä hetkellä tuntuu, että se riittäisi loppuelämälle. Oppilas on valmis ja välillä jopa nöyrä.

Kerron mitä tulen oppimaan - kärsivällisyydestä.


P.S.
Kiitos teille, joilta on tullut palautetta blogistani. Oivalluksenne koskettavat minua paljon. Kirjoitan vain silloin, kun sydämeni on auki ja sillä on jotain jaettavaa, mikä on nykyään aika usein. Haluan oppia elämään entistä paremmin ja ottaa elämästä irti kaiken sen rikkauden. Matka on vaikea ja samalla sanoinkuvaamattoman hieno.
Kävijöitä blogissani on enemmän kuin koskaan. Jos yksikin ihminen saa tekstistäni jotain, on kannattanut kirjoittaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti