sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Rakkaus muuttaa ihmisen

ASIAA SATTUMASTA, JOTA EI OLE

Synkronisiteetti = merkitsevä yhteensattuma

Synkronisiteetti on aina käsillä oleva todellisuus heille, 
joilla on silmät nähdä.
- Carl Jung


Mitä enemmän koen, sitä vähemmän uskon sattumaan. Ei sitä ole. Asioilla, ihmisillä ja tilanteilla on yhteytensä. Sama vetää puoleensa samaa, vaikka tuo sama voi ilmetä kahdessa eri ihmisessä eri tavoin: toisella voi olla tilaus sille, mitä toisella on antaa.

Koin taas mystisen "yhteensattuman" kahdessa peräkkäisessä koulutuksessa. Toisen aihe oli itsetunnon kehittäminen, toisen stressinhallinta. Yleisö ja paikkakunnat olivat eri. Molemmissa tapahtui sama - eturivissä istuva nainen sanoo riemukkaana vieressään istuville: "Se on rakastunut." Vieressä istuvat nyökyttelevät: "Niin on."

Tässä kohtaa silmäni suurenivat ja keskityin pitämään puheeni rytmistä ja sisällöstä kiinni. Kummassakaan koulutuksessa en sanonut olevani rakastunut, mutta jokin hehkui.

Kun ihminen saa sydämensä auki, 180 asteen verran, elämä alkaa esittää hyvin suoria kysymyksiä. Suurin osa ihmisistä jättää elämän kutsut kuuntelematta, pelosta.

Istuin perjantaina junassa. Eteeni istahtivat Kumman kaa -telkkaohjelmasta Anne ja Ellu. Riihimäeltä viereeni tuli tutun näköinen mies. Sehän oli Annen veli Vesa. Kumman kaa, kysyi elämä valintojaan paljon punninneelta Minnalta siinä kohtaa. Olin tikahtua nauruuni. Sattumaa ei ole.

Tapasin uudestaan tutun asiakkaani. Hän muisteli vanhaa tilaisuutta, jonka olin päättänyt miesvoittoiselle yleisölle sanomalla "Rakastakaa itseänne enemmän." Hän totesi nauraen, että ison alkujärkytyksensä jälkeen hän oli näennäisestä "naiivista kommentistani" yhtä lumoutunut kuin kaikki muutkin, koska persoonallisuuteni rimmasi hyvin viestin kanssa.

Eilen koulutuksessa ja sen jälkeen itkettiin, huomasin. Joku laittoi minulle meiliä, että hän oli liian liikuttunut voidakseen tulla puhumaan kanssani tilaisuuden jälkeen.

Emmää tiärä paljon, mutta jotain sentään. Jos elämä tuntuu pakkopullalta tai elämättömältä, lukekaa merkkejä, joita elämä tuo eteen kuin nuotteja ja vastatkaa, kun elämä kysyy aiotko vielä rakastaa. Tuu mukaan. Lue vaikka tätä blogia ja hyppää mukaan rakettimatkalle.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti