keskiviikko 9. lokakuuta 2013

MANIFESTI: Sydän on järjen päällikkö

ASIAA RAKASTAMISESTA

Kauan sitten exäni sanoi tehneensä minusta laulun, jossa hän toivoi minun löytävän vielä rakkauden, koska hän rakasti vain vapautta. Muistan miten minua vitutti, kun seisoin myöhemmin sekatavarakaupassa ostamassa hammastahnaa ja tuo laulu kertasi tarinaamme kaupan kaiuttimissa. Hänelle jäi vapaus, minä valitsin lopulta selibaatin.

Elin muutaman vuoden selibaatissa, mikä on asia, jota moni asiasta tiennyt on ihmetellyt. Olin irtisanonut miehet elämästäni, en lauluntekijän vuoksi, vaan monen asian summana. Selibaattiin tottui ja opin kanavoimaan energiani ihan muihin asioihin kuin seksiin. Sain vuosien saatossa itseni luulemaan, että minun kuului nelikymppisenä ajaa naiseuteni alas ja keskittyä elämän muihin alueisiin, niin kuin forever.

Jos ihminen ei tee elämässään tarvittavia muutoksia itse, usein maailmankaikkeus puuttuu asioiden kulkuun ja silloin muutos on paljon rajumpi. Minä en suostunut astumaan ulos luostarielostani, joten viime keväänä eteeni tuli mies, joka antoi minulle muistutuksen siitä, että olen vielä nainen. Kokemus oli ravisteleva ja shokin kaltainen. Hormonitoimintani heräsi henkiin, vaikka tämän miehen kanssa meille ei koskaan varsinaista suhdetta tullut. Heitin kauhtuneet alusvaatteeni menemään ja ostin pitsiä tilalle, mutta selibaatti jatkui. Aloin silti tuntea henkisesti naiseutta, joka sykki silmissä asti.

Joskus kokeilin olivatko jumalattaren siivet selässäni jo tynkiä isommat.

Heinäkuussa tärähti ihan toisen miehen suunnalta ja kertalaakista. Yritin väistää. Palasin asiaan. Ja sen jälkeen vielä monta kertaa. Tiesin olevani rakastunut viimeistään silloin, kun aloin nukkua tämän miehen paidassa, samassa jossa nukun edelleen. Löysin hänen avullaan oman seksuaalisuuteni mittakaavassa, joka vei minut suoraan sisään Ihmemaan portista. Meistä tuli myös henkisesti läheisiä.

Mutta minun on täytynyt päästää mies menemään. Hyvä ystäväni varoitteli jo jonkin aikaa, että ero olisi vaikea. Minä kuitenkin kuvittelin, että ehkä parilla pienellä itkulla ja ihmettelyllä selviäisin.

Vittua on ollut, sanon sen suoraan. Hän oli minulle minun läheiseni, minun henkistä perhettäni ja menettäminen järkyttää ytimiä myöten. Itken aamut ja itken illat. Sitä sanotaan suruksi.

Silti vain sydän auki voi kokea elämässä sitä suurinta iloa ja intohimoa. Päätä voi huijata, mutta sydän kertoo aina totuuden. Haluan puhua sinulle, blogini lukija, aidolla äänellä, jonka varmasti kuulet. Titaaniset kuoret eivät ole ihmisiä varten, ei vaikka olisi tehnyt kipeää.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti