maanantai 9. syyskuuta 2013

Menettämisen pelkoa ja mustasukkaisuutta vai rakkautta ja luottamusta?

ASIAA AIDOSTA RAKKAUDESTA

Olen ollut pohjattoman iloinen niistä miespuolisista ystävistäni, joita elämääni on syntynyt. Luotan heihin kuin vuoreen ja heidän kanssaan voi sanoa asiat niin kuin ne ovat. He antavat minun olla minä, ja se on parasta mitä voisin heiltä koskaan saada.

Nämä miehet, luottoäijäni, ilmaantuivat elämääni tasan tarkkaan silloin, kun aloin puhua asioista suoraan, pukeutua niin kuin tykkään, tanssia reidet maitohapoilla ja sanoa että aitous on parasta mitä tiedän.

Vaikka luottoäijien kanssa en rakastele, olen oppinut heiltä paljon miehen tunne-elämästä. Olen miettinyt rakkautta, intohimoa, mustasukkaisuutta ja menettämisen pelkoa.

Ollessani 23-vuotias asuin miesystäväni kanssa. Hän kävi työmessuilla Las Vegasissa ja tuli takaisin. Pian istuin lääkärissä, koska olin saanut sukupuolitaudin. Mies veti näyttävät älämölökohtaukset ja raivosi, että olin pettänyt häntä, mutta söi lääkkeet, jotka lääkäri oli hänellekin antanut. Pian sen jälkeen, asiasta ennalta ilmoittamatta, jätin kotimme avaimen aamuyöllä keittiön pöydälle enkä koskaan katsonut taakseni. On asioita, joita en katsele, ja minua ei petetä kahta kertaa ja jäädä siitä kiinni. Yksi kerta riittää.

Uskon parisuhteessa yhteisesti sovittuihin pelisääntöihin, mutta ne eivät saa perustua pelkoon. 

Jos tunnen mustasukkaisuutta, tiedän olevani jo heikoilla vesillä. Mustasukkaisuus voi olla kiihottava tunne, mutta pitkässä juoksussa se syö jokaista. Mustasukkaisuuden takana on aina omistushalu ja se pohjautuu aina pelkoon, joka on rakkauden vastatunne. Rakkaudelle minä annan mielelläni kumppaniksi luottamuksen.

Jos joku käyttäytyy minua kohtaan mustasukkaisesti, alan ajan myötä jännittää ja minulle tulee olo kuin häkkilinnulle, jolta on lento taivaalla kielletty, etteivät sen värit näkyisi kaikille.

Kohtasin pari päivää sitten oman omistushaluni takaa menettämisen pelon ja se tuntui aluksi näin ylivoimaiselta:



Ensin tuntui että uppoan. Sitten löytyi hyväksyminen ja olemisen vapaus. Helpotti.

Ketään ei voi oikeasti tässä maailmassa menettää. Ihmiset lähtevät ja kuolevat, mutta jos kykenee tuntemaan aitoa ja puhdasta rakkautta, rakkausside ei katkea lähtöön eikä loppuihin. Siitä vain poistuu pakko ja raamit.

Jää vain vapaus, rakastamisen vapaus, ja se avaa aina elämässä lisää vapautta, lisää rakkautta jonnekin suuntaan.

"En pelkää menettämistäsi, koska sinä et ole minun tai kenenkään omaisuutta. Rakastan sinua sellaisena kuin olet, ilman ripustautumista, ilman pelkoja ja ehtoja, ilman egoismia, yrittämättä imeä sinut itseeni. Rakastan sinua vapaasti, koska  minä rakastan vapauttasi ja minä rakastan minun vapauttani."
- Anthony de Mello


Ehkä sitten seuraavassa elämässä jonkun kanssa ihan toinen tarina.





3 kommenttia:

  1. Hei Minna,

    elän omassa elämässäni juuri samoja vaiheita kuin sinä, ja sen vuoksi suurin osa kirjoituksistani koskettaa syvästi ja voin samaistua niihin koko sielullani.

    Elän myös hetkessä, aidosti, rohkeasti ja itseäni kuunnellen. Se on oikea tie.

    Kiitos Minna kirjoituksistasi. Siitä, että olet aito, avoin ja rohkea. Se saa meidät muutkin uskaltamaan, olemaan aidosti sitä, mitä olemme.

    Seuraavaa elämää odottaen, mutta tässä elämässä vahvasti eläen ja nauttien ;)

    VastaaPoista
  2. Minna,

    Sulla aina natsaa nää ajatukset omaan ajatusmaailmaani. Hienosti jaat monelta kantilta elämän ilmiöitä, ja laitat itseäsi likoon suoraselkäisesti. Se on hyvän roolimallin merkki. Facebookissa blogiasi kommentoidaan aina paljon, et jätä ihmisiä kylmäksi. Jatka, ole oma itsesi. Olen oivaltanut kevään ja elokuun teksteistäsi taas paljon.

    VastaaPoista
  3. Hieno kirjoitus, kiitos! Luottamus on tie täyteen elämään.

    VastaaPoista