sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Katsotaan kauniisti ja nähdään ihminen

ASIAA TOISEN IHMISEN KOHTAAMISESTA

Rakas ystäväni H nauraa, että heti kun olemme missä vain miehiä ilmestyy heti ympärille. Ihan sama istummeko koirien kanssa nurmikolla tai olemmeko kahvilassa, mutta jostain ne miehet lähelle ilmestyvät.

Yritän ottaa asian huumorilla ja katsoa eri suuntaan. Aina ei jaksa jutellakaan.

Olin H:n kanssa Jokerit-HIFK-pelissä perjantaina. Jokerit voitti ja syystä. Teimme Pasilan juna-aseman kautta lähtöä takaisin Tampereelle, kun istahdimme kahville. Selkäni takana oli äänekäs, humaltunut miesporukka, samasta pelistä tulossa.

Ennen olisin moralisoinut heitä mielessäni, laittanut heidän kategoriaan x ja toivonut, että he menevät äkkiä pois. Olisin katsonut heitä mustavalkoisten linssien läpi ja painava tuomarinviitta niskassani. Mutta minä olen muuttunut.

Nyt ilahduin yhden miehen näkyvästä ja  intohimoisesta suhtautumisesta omaan juttuunsa ja kysyin saisinko ottaa hänestä kuvat blogiini.


Puseron tekstiin en ota kantaa.


Suoristin miehen puseron kaulusta hänen kavereidensa ohjeiden saattamana, otin kuvani ja kerroin minne se tulee. Sitten miesporukka lähti.

Ystäväni H: "Minna, näitkö miten kauniisti tuo mies sua katsoi sua syvälle silmiin lähtiessään? Ihan huikeaa."

En ollut huomannut.

Junan ravintolavaunussa tapasimme Sampsan yliopistosta ja hänen jenkkiystävänsä New Yorkista. Uusia Facebook-ystäviä. Ja ilta oli vasta alussa.

Toinen ystäväni ilmoitti haluavansa lähteä kanssani baariin, jotta hän näkee miten niitä ihmisiä oikein tavataan ja ystäviksi asti saadaan tuosta vain.

Ihan muu ystäväni antoi minulle joka vuosi lahjaksi vuosihoroskoopin, joka on laadittu syntymäaikani perusteella. Kolmisen vuotta vuosihoroskooppini meni näin: työtä, työtä, kotia, työtä. Kerran soitin takaisin ja kysyin nauraen, että missä se rakkauden planeetta Venus on. Ei näkynyt.

Astrologisella kartallani Venus on tykittänyt minua maaliskuusta lähtien. Sama jatkuu ainakin ensi kesään asti. Se näkyy ja tuntuu. Olen löytänyt oman naiseuteni, elämässäni on ihania miehiä ja luottoäijiä (kiitos) ja olen aidosti sitä mitä olen. En ole enää minkään roolin tai painolastin vanki. Olen vain minä, ja ihmiset reagoivat siihen enimmäkseen hyvin suotuisasti. Muutamalta naiselta on kiviä lentänyt myös julkisesti, mutta voimalle on aina vastavoima. Pidän huomioni oikeissa, rakkauteen pohjautuvissa jutuissa.

Twitter-ystäväni valokuvaaja Tomi Aho toi huomiooni tämän Markku Envallin sitaatin:
"Pitäisikö meidän pyrkiä muuttamaan maailmaa vai pyrkiä muuttamaan itseämme?" 
Tulla omaksi itseksi, se on ihan parasta. Rakastetaan itseämme, kohtaamiamme ihmisiä ja elämää kykyjemme mukaan. Vähempi ei riitä minulle enää.





Kuva: Liisa Karling






1 kommentti: