torstai 23. toukokuuta 2013

Piikkilanka-aidan takaa

ASIAA HAAVOITTUVUUDESTA


Pelkäsin, että jos joku pääsee lähelle, 
hän huomaa etten ole rakastamisen arvoinen.
- Anonyymi




Tunsin tänään rakkautta, jota en olisi halunnut tuntea. Sanoin itselleni, että tunteeni ei ole jotain, mikä pitäisi kieltää, fiksata, muuttaa tai hoitaa pois päiväjärjestyksestä. "Sen kanssa voi oppia elämään." Katsoin liikkuvia sadepilviä ja lentäviä lintuja. Tunsin, miten tunteeni asettui minuun rauhallisemmin ja se antoi minun jatkaa päivääni. Olin läsnä hetkessä ja elämässäni, reagoimatta, hermostumatta ja poukkoilematta.

Vuosia sitten seurustelin miehen kanssa, joka oli täynnä miinoja. En koskaan tiennyt, mikä sanomiseni tai tekemiseni sai hänessä piilevän miinan räjähtämään. Minä en ole täynnä räjähteitä, vaan olen varustautunut viime vuosina piikikkäällä materiaalilla.

Kun minulle tärkeä mies pääsee lähelle ja saa sydämeni auki, sisältäni nousevat pystyyn huolella kyhäämäni piikkilanka-aidat. Alan loukkaantua helposti asioista joista ei olisi syytä loukkaantua, luen tekstiviestit väärinpäin, kiroan, ennakoin, oletan ja vetäydyn bunkkeriini. Ja taas kun sydän pääsee karkaamaan piikkilanka-aidan ali ja lörpöttelee omia olojaan, hankin lisää piikkilankaa.

Galvanoitu piikkilanka, 250 metriä, 71 euroa. (Minulla on iso reviiri.)

Olen päättänyt lähteä tutkimaan minussa olevia syviä häpeän tunteita ja opetella olemaan entistä avoimemmin minä - se kun tuntuu olevan itseni näköinen tie tässä elämässä. En halua ponnistelun kautta olla fiksu ja filmaattinen ja "näyttää hyvältä", vaan haluan olla rehellinen, rohkea ja haavoittuvainen. Haluan kasvaa ihmiseksi, joka ei pelaa pelejä ihmissuhteissaan, vaan uskaltaa päästä lähelle ja päästää lähelle ne ihmiset, joihin luottaa.

Sitä kovempia tuloksia saan myös työssäni mentaalivalmentajana, mitä perusteellisemmin oma pöytäni on putsattu.

Tunnen miten ensimmäisen kerran vanha paha vaiva on alkanut parantua ja tähyän jo aidan yli, sydän varovasti auki mutta auki kumminkin. Passi on ajantasalla ja matka on alkanut.

Se mikä tekee minut haavoittuvaiseksi,
tekee minut kauniiksi.
- Bréne Brown


3 kommenttia:

  1. Ensin "Kaunis rietas onnellinen" ja nyt tämä - kuuntelin tätä kotimatkalla ja mieleeni nousi keskustelumme. Tuokoot tämä voimaa.

    http://www.youtube.com/watch?v=iblv39my2nA

    Kati

    VastaaPoista
  2. Kati,

    Sun ja mun välillä ei aitaa näy. Biisi on kerrassaan hieno. Jokaista kokemusta voi käyttää ponnahduslautana kohti taivasta.

    MM ;-)

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut tekstejäsi ja kyllä ne koskettavat. Rakkaudessasi ja rakastumisessasi on jotain todella kaunista, aitoa ja vilpitöntä. Onnekas on se mies, joka sinut vielä löytää ! Minulla on sellainen tuntuma, että sinun elämääsi on tulossa todella hienoja vaihteita nyt, kun olet päässyt uuden alkuun.
    Lukija ja elämän ihmettelijä,,,

    VastaaPoista