perjantai 10. toukokuuta 2013

Paikka jonne voi jättää murheet

ASIAA KUORMASTA VAPAUTUMISESTA

Jos ihminen ei suostu muutokseen eikä koskaan pura vanhaa kuormaansa, hänestä tulee ajan myötä kylmä, katkera ja kyyninen. Kun katselen uutta työtilaani ja kuulostelen sen tunnelmaa, voin vain ihmetellä satavuotiaan Annikin puukorttelin rauhaa. Verhojen läpi näen, miten poika potkii tyhjää muovipussia pallokentällä ja vanha nainen ulkoiluttaa koiraansa.

Täma työtilani tuntuu nyt paikalta, jonne ihmisten on hyvä jättää murheensa ja saada asioihinsa uudenlaista, tuoreempaa perspektiiviä. Minäkin rauhoitun tässä paikassa. Koira nukkuu nojatuolissa, espresso tuoksuu ja kynttilöiden valo kilpailee kevään auringon kanssa.



Kysyn itseltäni hyvin usein jaksanko vielä tehdä työtäni. Tämä työ on elämäntapani ja kutsumustyö, muuten tekisin jotain muuta. Olen valtavan iloinen siitä, että pystyn työlläni elättämään pienen perheeni ja  meiltä ei puutu mitään oleellista. Töitä on ollut hiljaisen kesän jälkeen niin paljon kuin vain olen jaksanut tehdä. Vaikka työ ottaa paljon, se antaa minulle ennen kaikkea uskoa, uskoa kaiken mielekkyyteen ja ihmisen kykyyn ohjata omaa elämäänsä suuntaan, joka on hänelle hyvä.

Pyry Pystykorva viihtyy Annikilla.


Asiakkailtani olen oppinut paljon.

Parilta jääkiekkovalmentajalta olen oppinut ennen kaikkea kärsivällisyyttä, juuri sitä taitoa joka on ollut minulle kenties vaikein. Yhden urheilijan isältä olen oppinut, että jyvät voi aina erottaa akanoista. Tavattuaan minut ensimmäisen kerran vuosia sitten hän oli kuulemma meinannut tempaista ovesta ulos karmit kaulassa, niin koville asioiden läpikäyminen otti, ja jälkeenpäin minut oli kirottu ties minne. Nykyään olemme erittäin hyvissä väleissä ja puhelinlanka laulaa.

Numerot seinällä ovat arvioinnin apuna.


Herra A:lta opin, että kaikki eivät ole bisneksessä rehellisiä ja omiin vaistoihin pitää aina luottaa. Herra B:ltä opin, että miehet eivät puhu aina edes vaimolleen asioita, joita he kertovat minulle ja että mies voi kantaa vuosikausia tuskaa sisällään. Avautuminen tapahtuu vasta, kun aika, paikka ja vastapuoli ovat oikeat. Herra C:ltä opin, että totaalinen nöyrtyminen oman tuskan edessä johtaa maaliin jääkiekkopelissä. Herra D:ltä opin, että joskus asiakas  on minulle vähintään yhtä iso käännekohta kuin minun apuni hänelle.



Rouva A:lta opin, että lapsuuden aikaisesta häpeästä voi vähitellen vapautua, jos siihen on riittävästi halua. Rouva B:ltä opin, että todellinen rakkaus on ja pysyy, vaikka toinen olisi millainen ja rakastaa voi myös kaukaa. Rouva C:ltä opin, että menestyjän pitää uskaltaa tuoda koko suuruutensa ja taitonsa esiin, muuten menestys jää saavuttamatta. Neiti D:ltä opin, että ulkoinen menestys on hailea kokemus, jos todellinen minuus on jotain, mitä pitää piilotella.

Liitutaulun viisautta toukokuussa 2013.


päästä irti
sano niin kuin se on
se tuskallinen
se häpeällinen
murheidesi äiti

anna itsellesi anteeksi
ettet yhtään osannut
jaksanut uskaltanut
monta ohikiitävää aikaa
voimat nielevää kuormaa
kunnes

se melkein tavallinen
päivä jolloin 
me puhumme
ja minä
minä oikeasti välitän
ja haluan sanoa
että

me kaikki samassa
veneessä joskus
huonolla hapella
henkistä kuntoa
vain minuutin ajan
kunnes seuraava aalto

minä en olisi tässä
jos minä
en uskoisi sinuun

jos vain 
jaksat ja annat tässä
enemmän kuin vähän



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti