perjantai 3. toukokuuta 2013

Kuinka monta pakkoa?

ASIAA PAKOTTOMUUDESTA



Tätä päivää on leimannut poikkeuksellinen keveys. Lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen hoidin koulutuksen toisella paikkakunnalla ja kiitin sydämestäni ryhmää, joka kiitti takaisin. Hyvää sekin. Fyysisestä väsymyksestä huolimatta oloni on ollut kuin perhosella, koska on niin kevyt olo. Tein äskettäin isoja ja hyviä, sovinnaisuudesta poikkeavia ratkaisuja, jotka ovat täysin linjassa sen kanssa kuka olen ja mihin uskon.

Otin sen riskin, että olemalla rehellinen ja haavoittuvainen voin kokea ymmärtämättömyyttä tai torjuntaa. Mutta kun ihminen on täysin oma itsensä, eikä egonsa panttivanki, olo muuttuu niin keveäksi, ettei edes ajatus tai peräti kokemus ulkomaailman ymmärtämättömyydestä haittaa.

Tällä hetkellä en löydä minkäänlaista pakkoa elämästäni. Ei ole pakko saavuttaa mitään työssä, ei ole pakko olla mitään, tehdä mitään, saada mitään. Istun junassa ja matkaan kohti Tamperetta. Ainoa iso asia, jonka haluan tehdä seuraavaksi on se, että annan koiralle ruokaa saapuessani kotiin. Sitäkään ei ole pakko tehdä, mutta halu siihen löytyy.

Egomme luo meille kaikenlaisia pakkoja päivien kuluessa. Pakko tehdä sitä, pakko tehdä tätä, pakko tehdä tuo ratkaisu tai valinta. Pakko saada hyväksyntää.

Nautin tästä tilasta, kun ei ole pakko yhtään mitään. Tämä on todella hienoa. Tässä fyysisen väsymyksen tilassa, kun vieressäni istuu vieras herra valkoisessa paidassaan ja vastapäätä minua nuori poika trenditukalla ja vieras herra harmaassa puvussaan, kaikki on just eikä melkein.

Joku on sanonut, että kaikki matkalla kohti taivasta on taivasta - siltä nyt tuntuu.


6 kommenttia:

  1. Ihania perhosenkeveitä ajatuksia ja tunnetiloja. Niitä on hyvä nauttia!

    VastaaPoista
  2. Matkalla tuota samaa kohti.. kiihtyvää tahtia toivottavasti. Pakko-ajatukset kaikesta elämän "pakkoasioista", mitä ja kuinka tehdä, miksi ja milloin on toivottavasti kohti omastakin pääkopasta poistuneet. Ihailtava olotila, tahtoo kans! :D

    VastaaPoista
  3. Pakottomuus on ihana olotila.Vaatii harjoittelua ja kertausta. Mulla on tapana kysyä itseltäni: "Onko pakko, jos ei taho?".

    VastaaPoista
  4. Joku joskus sanoi, että vilpittömyys huomataan.

    Myös Facebookiin on jätetty tästä tekstistä kommentteja. https://www.facebook.com/MentalCoachMinnaMarsh?ref=hl

    Teistä saan voimaa ja rohkeutta - kiitos työni tukemisesta ja olojenne jakamisesta, se on tärkeää!

    VastaaPoista
  5. Niin totta! Pakko on läsnä jokaisessa päivässä. Tie pakosta pois, kohti sitä, että teen lähtökohtaisesti vain asioita, joita haluan, on pitkä. Edistysaskeleet on kuitenkin palkitsevaa huomata. Ihanaa, kun tiedostaa elävänsä tuollaista päivää kuin Sinulla!
    Lämpöisiä terveisiä <3

    VastaaPoista