maanantai 27. toukokuuta 2013

45 ja pulssi löytyy vielä

ASIAA IÄSTÄ




Viime aikoina minulta on kysytty usein iästäni. Yksi asiakkaani tunnusti luulleensa minua 30-vuotiaaksi. Sitten hän kuuli, että minulla on 16-vuotias poika ja hämmentyi arvioimaan ikääni uudelleen.

Täytän kesällä 46 ja olo on huikea. Muutaman lähes pulssittoman vuoden jälkeen olen lukioaikaisissa mitoissani. Vaatekoko on pienentynyt yhdellä tai kahdella koolla sen jälkeen, kun jätin gluteenin ruokavaliostani vuosi sitten. Samalla hävisivät pitkään piinanneet vatsakivut.

Osaan pukeutua asiallisesti ja osaan pukeutua kuin teini. Molemmat vaihtoehdot tuntuvat hyviltä.

Olen löytänyt juoksemisen, vaikka tappotuomion kymmenen vuotta sitten saanut polveni hiukan protestoi. Tallinnassa heräsin juoksulenkin jälkeen aamulla ja luulin, että joku on hakannut yön aikana vasaralla polveni tohjoksi. Mutta taas on juostu, maltilla mutta kuitenkin. Osaan houkutella polveani yhteistyöhön puhumalla sille - kyllä, puhumalla sille - ja keskittämällä mieleni niin, että polveni auttaa minua juoksemaan ilman kipuja. Tässä ei sinänsä ole minulle mitään uutta - mielen voimahan on huikea ja kiistaton.

Takana on taas tunnin lenkki koiran kanssa ja vielä puoli tuntia salilla, jossa nostin Jukka Jaloseksi ristimääni tankoa irvistäen. Tangolla on nimi, jotta jaksan sisuuntua menemään mukavuusalueeni yli.

Kaliforniassa yli 70-vuotias tätini ajaa edelleen autolla töihin, jossa hän tekee älyllisesti haasteellisia hommia.

Yksi esikuvani, positiivisen ajattelun pioneeri Louise Hay perusti maailmanlaajuiseksi kasvaneen kustantamonsa 60-vuotiaana ja kirjoitti kirjan vielä 86-vuotiaana. Nähdessäni hänet viime vuonna hän heilutteli sääriään lavalla kuin nuori tyttö. Viime vuosina hän on opetellut huvikseen uuden käsialan, oppinut tanssimaan ja maalannut useita tauluja.

Olen löytänyt itsestäni viime aikoina hyvin eläväisen 20-vuotiaan, 25-vuotiaan ja 30-vuotiaan. He kaikki voivat mainiosti. He tanssivat päivittäin (Oh Flo Rida!), tuntevat paljon ja perusteellisesti, heittäytyvät sopivasti ja välittävät hirveän vähän siitä, mitä joku heistä ajattelee.

Jos ei halua rappeutua ennen aikojaan, täytyy oman hyvinvoinnin ja elinvoiman eteen nähdä paljon vaivaa sekä henkisesti että fyysisesti. Jos ei halua mielen ja kehon kangistuvan, pitää olla valmis tekemään töitä päivittäin.

Minä haluan hopeisen pitkän tukan mahdollisimman nopeasti, se on niin minun juttuni. Muuten ei ole kiirettä. Sininen kynsilakka on pop ja Rihannan keikka on merkitty jo kalenteriin.


Hautapaikka saa odottaa. Pulssini on vielä sopivasti tohkeissaan tästä elämästä.


"Jos et tule iän myötä onnellisemmaksi, 
jotain on menossa pahasti pieleen."
- Ani DiFranco


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti