torstai 4. huhtikuuta 2013

Naiset, joita ihailen

ASIAA PIMEISTÄ JA VALON VOIMISTA

Äitini sanoi minusta joskus, että minulla on tapana juosta päin seinää ja mennä sitten seinästä läpi. Se kuvaa osuvasti temperamenttiani. Minussa on suuri halu löytää keinot, joilla monesta mahdottomastakin  tulee totta. Kaikki seinät eivät tosin minua kiinnosta.

Eilen oivalsin, että ihailemiani naisia yhdistää kaksi tekijää, rohkeus ja sisu. He eivät pyytele maailmalta anteeksi sitä, että ovat sellaisia kuin ovat.

Kirjailija ja kouluttaja Debbie Ford menehtyi pari kuukautta sitten pitkäaikaiseen sairauteen. Hän kehitti eteenpäin Jungin teoriaa varjoista, jotka ovat heikkouksiamme ja pimeitä voimiamme - niitä puoliamme, joita yritämme piilottaa itseltämme ja toisilta. Mitä enemmän yritämme piilottaa heikkoutemme ja inhimillisyytemme, sitä enemmän ja salakavalammin nuo luonteenpiirteet meitä pyörittävät. Tuollaisia piirteitä voivat olla vaikkapa kateus, himo, epärehellisyys tai laskelmoivuus. Vasta kun kohtaamme salatut piirteemme ja annamme niille luvan olla olemassa, voimme hyödyntää niitä kuin vahvuuksia.

Ford oli sisukas, räväkkä ja suorasanainen, ja hän teki minuun suuren vaikutuksen paitsi työllään, myös persoonallaan.
"Jokaisesssa haavassa on viisautensa."
Ihailen myös Yhdysvaltojen entistä ulkoministeriä Hillary Clintonia. Kun Clintonista ei tullut presidenttiä, olin valmis repimään pelihousuni. Hillary on "tough cookie", mutta tarvittaessa hän näyttää inhimillisyytensä ja pehmeän puolensa. Tiukoissa työpalavereissa olen välillä ottanut tietoisesti käyttööni sisäisen Hillaryni, jonka piirteiden avulla pystyn keskittymään itse asiaan kovassakin paineessa. Like they say, fake it until you make it.
"Amerikkalaiset ovat väsyneitä valehtelijoihin ja ihmisiin, jotka teeskentelevät olevansa jotain muuta kuin ovat."
Kolmanneksi ihailen karismaattista Marianne Williamsonia, joka tuli tunnetuksi Ihmeiden oppikurssin opettajana. Williamson on nykyään myös suorasukainen yhteiskunnallinen aktivisti, joka pyrkii elämään niin kuin opettaa. Williamson on myös rehellinen siitä työstä, jota hän tekee oman inhmillisen mielensä kanssa:
"Anteeksiantaminen ei ole aina helppoa. Joskus anteeksiantaminen on tuskallisempi prosessi kuin haava, jonka saimme. Kuitenkin rauha tulee vasta anteeksi antamalla."
Olen valtavan motivoitunut rakentamaan elämästäni parhaan mahdollisen. Haluan elää rohkeasti ja kannustaa myös asiakkaitani tulemaan omaksi itsekseen. Käytämme aivojemme potentiaalista vain noin kymmentä prosenttia, ja vain haastamalla itseämme, epämukavuusalueellamme liikkuen, voimme ottaa piilevää 90 prosenttia käyttöön. Uskon, että kokonaispotentiaalimme on totuus meistä - se ihminen joksi voimme kasvaa.


Työ on vielä kesken, ja olen siitä haltioissani.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti