sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Se tunteista suurin


ASIAA RAKKAUDESTA



Syksyllä tuttavani kannusti minua rohkeuteen ja rehellisyyteen työhöni liittyvissä koitoksissa. Hänen sanansa ovat soineet mielessäni siitä lähtien, varmasti juuri sen takia, että ne istuvat omaan arvomaailmaani niin hyvin.

"Ole rohkea ja rehellinen. Se kannattaa aina."

Tuota läksyä olen saanut opetella monessa käänteessä. On helppo olla rohkea ja rehellinen silloin, kun elämä menee tasaisesti eteenpäin, mutta joskus rohkeus ja rehellisyys yrittävät paeta. Erityisen koetteleva maaliskuu on nyt osaltani päättymässä.Viime viikot tarjosivat minulle monta vaihetta, joissa sain miettiä, mitä on olla oikeasti rohkea ja rehellinen niin, että muistan pitää huomioni oman tonttini huoltamisessa ja jättää toisille vastuun heidän tontistaan.

Yksi hurjimpia tunnetiloja on rakastuminen. En ole usein rakastuvaista sorttia, ja tarvitaan melkoinen pyhä jysäys, jotta rakastuisin. Sellainen järkytys osui tänä keväänä kohdalleni ja jouduin tunnustamaan oman voimattomuuteni tuon mahtitunteen kohdalla. Psykoanalyytikko Marja-Liisa Ihalainen sanoi joskus YLE:n ohjelmassa, että rakastuminen on eräänlainen psykoosi. Niin hurja voi tila olla, ja se vie järjen päästä. Viime viikkoina olen nauranutkin Ihalaisen oivalle analyysille - ja samalla toivon, ettei näitä jysäyksiä enää kauhean monta ole elämässäni luvassa, niin koville ne ottavat mielessä, kehossa ja sydämessä.

Olen joutunut myöntämään, että en voi valikoida keneen rakastun. Järjellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä eikä siinä lupaa kysellä. Samalla olen saanut nöyrtyä elämän edessä ja todeta, että kaikille rakkauksille ei ole toivoa eikä tulevaisuutta, ja se tekee kovin kipeää.

Rakastumisessa on kuitenkin se hyvä asia, tilanteessa kuin tilanteessa, että se heittää meidät äärimmäiselle epämukavuusalueelle ja parhaimmillaan ravistelee meidät elämään sellaisella palolla, josta syntyy paljon, paljon uutta hyvää ja ihanaa hänelle, joka osaa kiittää siitäkin, että tällainen kokemus vielä hänelle suotiin.

Ja minä kiitän.  Tehköön tämä mahdoton rakkaus mahdolliseksi jotain sellaista, mitä en osaa vielä edes unelmoida. Haluan olla rohkea ja rehellinen ja rakastaa, kaikilla kun ei sydämessä sitä tunnetta ole.

Minulla on.


P.S. Samalla kiitän Jari Sarasvuota siitä, että hän muistutti minua siitä, että haavoittuvaiseksi suostuminen on jo lahja sinänsä: "On etuoikeus jakaa heikkoutta." Mentaalivalmentaja antaa parhaiten asiakkailleen suostumalla itse omaan inhimillisyyteensä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti