perjantai 15. maaliskuuta 2013

Postia lukijalta

ENTISEN URHEILIJAN MIETTEITÄ 
Saamani sähköpostiviesti on julkaistu luvalla

"Olen entinen kilpaurheilija ja nykyinen kuntourheilija ja kaikki urheiluun liittyvä kiinnostaa minua kovasti. Olen seurannut ajatuksiasi ja ihmettelen, miten vähän urheilu hyödyntää mentaalivalmennusta.

Juhani Tamminen hokee kuin mantraa, että 90 % keskittyminen tarkoittaa 80 % suoritusta. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Tami tarkoittaa tässä yhteydessä keskittymisellä. Niin kauan kun en sitä tiedä pidän tuota kommenttia täytenä sanan helinänä. Pelasin kiekkoa armeijaan menoon asti. Junnuna olin erilaisten testien perusteella yksi Suomen nopeimmista luistelijoista. Kuntoni oli todella kova. Treeneissä ja höntsypeleissä pyörittelin porukkaa mennnen tullen, mutta sitten kun tuli oikeat pelit niin homma meni perseelleen. Valmentaja hoki aina, että keskittykää peliin ja omaan suoritukseen ja minä poikahan keskityin. Keskitynkin siinä määrin, että pelissä ajatus oli aivan hukassa ja lihakset olivat pelkästä jännityksestä aivan hapoilla. Ihan kuin kentällä olis luistellut aivan eri ihminen. No missä meni vikaan? Keskityin liikaa suoritukseeni ja onnistumiseen.  Juuri niin kuin eräässä artikkelissa totesit ”Liiallinen keskittyminen voittamiseen (suorittamiseen, onnistumiseen…) voi pilata urheilijan ja pahimmillaan koko joukkueen suorituksen”.

Minua on auttanut zeniläinen lähestymistapa. Kymppiin osumisen suurimpana esteenä on ajatus siitä, että pitää osua kymppiin. Suoritukseen keskittymistä korostetaan aivan liiaksi huippu-urheilussa (ja myös muilla elämän osa-alueilla). Keskittymisen sijaan pitäisi pyrkiä mielen tyhjentämiseen ja oikein hengittämiseen.  Katsoessani urheilukilpailuja ihmettelen usein, kun kilpailijat tekevät mielikuvaharjoitteita juuri ennen suoritusta. Tietysti tämä on ehkä yksilöllistä, että kenelle se sopii ja kenelle ei, mutta itse olen sitä mieltä, että mielikuvaharjoittelua ja tiukkaa suoritukseen keskittymistä pitäisi välttää juuri ennen suoritusta.  Sen sijaan pitäisi keskittyä oikeanlaiseen hengitykseen ja sitä kautta pyrkiä tyhjentämään ajatukset ja mieli. Sitten vaan pitää tehdä se varsinainen suoritus, jota ihminen on harjoitellut ja tuhansia kertoja toistanut. Eli pointti on se, että on ihan turhaa enää tehdä mitään ajatustyötä juuri ennen suoritusta, koska huippuunsa viritetty urheilija, muusikko tai muu vastaava osaa kyllä varmasti hommansa, koska hän on harjoitellut asiaa tuhansia kertoja. 

Kun hallitsee hengityksensä ja pystyy tyhjentämään mielensä, hyvin harjoitellusta tekemisestä tulee vaivatonta ja helppoa suorittamista. Silloin tuntee oikeasti olevansa yhtä sen tekemisen liittyvän asian kanssa – yhtä maailman kanssa.

Teet hyvää työtä oikeiden asioiden parissa, jatka samaa rataa."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti