tiistai 7. elokuuta 2012

Ajankohtainen Kakkonen: Niemi-Nikkola vs Jaakkola

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA

Vielä pari vuotta sitten kiemurtelin tuskissani, kun suomalaiset kilpaurheilijat kiersivät arvokisoja huonolla menestyksellä ja päättäjät sanoivat, että mentaalivalmennuksen asiantuntijoita ei kisoissa tarvita. Ei, vaikka urheilijoiden pää ei kestäisi. Ei, vaikka moni muu maa panostaa mentaalivalmennukseen vuosikymmenestä toiseen.

Ajankohtaisessa Kakkosessa (31.7.2012) Suomen olympiakomitean valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkola ja Suomen urheilupsykologisen yhdistyksen Matti Jaakkola ottivat mittaa toisistaan toimittajan välityksellä. Koko keskustelu ajautui surkuhupaiseksi.

Jaakkola peräänkuuluttaa vuodesta ja kisasta toiseen, että päättäjien pitäisi avata enemmän ovia urheilupsykologialle kisojen yhteydessä. Jaakkolan mukaan Suomessa ei ole selvää käskijää, joka linjaisi urheilupsykologisen yhteistyön niin, että päätökset eivät jäisi vain yksittäisten lajiliittojen kontolle.

Niemi-Nikkolan mielestä urheilupsykologeja ei tarvita arvokisoissa, vaan linjan pitäisi olla se, että valmentajat itse oppivat ja käyttävät henkistä valmennusta myös kisoissa valmennettaviensa kanssa. Samaa linjaa on peräänkuuluttanut Erkka Westerlund. Ei siis asiantuntijoita, vaan oppi valmentajille ja sitten homma hoituu.

Ei tule tapahtumaan. Suuri osa lajivalmentajista a) ei ole kiinnostunut henkisestä valmennuksesta, b) ei omaa minkäänlaisia lahjoja henkisen valmennuksen saralle ja c) ei kykene perehtymään alaan oman lajityönsä ja mahdollisen muun työn ohella. Lisäksi moni urheilija ei todellakaan halua kertoa omalle lajivalmentajalleen peloistaan tai tuskistaan, vaikka se suotavaa olisikin. Tämä on nähty  ja kuultu moneen kertaan.

Jaakkola sinänsä ajaa oikeaa asiaa, siitä olen samaa mieltä. Niemi-Nikkola ei kiellä urheilijoiden alisuoriutumista Lontoon olympialaisissa, mutta perustelee linjaansa sanomalla, että Suomen urheilupsykologisen yhdistyksen kanssa "on ollut yhteistyötä ja niistä lähdöistä ei ole saatu sellaista systeemiä kuntoon, joka olisi riittävän uskottava".

Onko kyse siis siitä, että päättäjät eivät pidä Suomen urheilupsykologista toimintaa tai henkistä valmennusta riittävän uskottavana? Siltä vaikuttaa.

Olen tyytyväinen siitä, että olen löytänyt jonkinlaisen tasapainon tilan tämän ikävän ja suomalaista urheilua verottavan vastakkaisasetelman keskellä ja pystyn keskittymään siihen tärkeimpään eli työhöni.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti