sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Jääkiekkoilijat maanis-depressiivisiä?

ASIAA MIELESTÄ


Toivon, että kukaan ei tulkitse seuraavaa tekstiä rivien välistä, koska sitä ei ole sellaiseksi tarkoitettu. En tekstilläni vihjaa enkä sano enempää tai vähempää kuin mitä sanallinen antini on.

Kerran kävi niin, että luonani kävi jääkiekkoilija henkilökohtaisessa valmennuksessa. Jossain vaiheessa keskustelua hän kysyi minulta onko hän mahdollisesti maanis-depressiivinen, koska hänen olonsa heittelevät niin paljon. Kysymys hämmästytti minua, mutta löysimme hänen tilanteestaan johtolangan, jota seurasimme hyvin tuloksin. Saman viikon aikana luonani tuli käymään toinen jääkiekkoiija aivan toisesta seurasta, ja edellisestä kävijästä tietämättä hän otti puheeksi, että mahtaako hän olla maanis-depressiivinen. Niin vaikealta oleminen ja tekeminen jääkiekon ympärillä tuntui.

En ole pätevä tekemään kenestäkään diagnoosia, enkä sitä tehnyt kummankaan kiekkoilijan tapauksessa. Sen sijaan olen nähnyt ne kovat paineet, joiden keskellä pelaajat yrittävät rakentaa uraansa. Tiedän myös, miten onnistumiset tuovan huikean hienon fiiliksen ja miten helposti mieli paisuu kehujen ja julkisuuden keskellä.

Olen nähnyt, miten raadollinen kiekkomaailma voi olla ja miten helposti sitä ohjaa pelko: pelko oman paikan menettämisestä, pelko vallan menettämisestä, pelko puukon iskeytymisestä selkään, pelko huonosta maineesta, pelko koirankoppiin joutumisesta, pelko toimittajien hampaisiin joutumisesta ja ennen kaikkea - loputon pelko epäonnistumisesta.

Kenellä tahansa voi tällaisessa lähes saippuaoopperamaisessa ilmapiirissä tulla maanis-depressiviinen olo, jossa mielialat vaihtelevat kiihkeästä maniasta masennukseen. Jääkiekko antaa paljon ja ottaa vähintään yhtä paljon. Silti se on lajeista huikeimpia ja tarjoaa myös katsojille yhdistäviä tunnetiloja. Samalla on tärkeää, että pelaajat saavat sitä tukea ja kuuntelevaa korvaa, jota he tarvitsevat. Yhden kauneimmista palautteista olen saanut tuttavaltani, jolle eräs jääkiekkoilija oli sanonut minusta, että kerrankin hänellä on sellainen tunne, että joku välittää.

Ilman välittämistä työni olisi mitätöntä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti