perjantai 20. tammikuuta 2012

95 % pelottomuutta

ASIAA PELOSTA 

Kaikki pelkäävät. Moni ohjautuu jonkin alitajuisen pelon voimasta väärään suuntaan silloin, kun paine on liian kova tai eväät omien tunteiden ohjaamiseen puuttuvat.

Tiedämme usein, mitä toivomme. Toivelistalla saattaa olla uusi auto, ylennys, lääkäriltä terveen paperit tai onnistumisia lapsillemme. Pelot ovat monesti toivoa epämääräisempiä, mikä tekee hankalaksi niiden tunnistamisen. Pelkäämme tuntematonta, tulevaisuutta, häpeää, nöyryytetyksi tulemista tai oman itsemme paljastumista inhimilliseksi, vajavaiseksi ihmiseksi.

Kuten eräs urheilija minulta pyysi: "Auta minua pääsemään tästä tuskaisuudesta eroon." Hän oli jo viikkoja tapellut pelkoa vastaan hankalassa, kuormittavassa tilanteessa, mutta ei ollut löytänyt tietä levollisempaan mielentilaan.

Varma tapa saada pelko leviämään omassa mielessä ja kehossa on kieltää sen olemassaolo, vältellä sitä tai pyristellä jatkuvasti sitä vastaan. Rantapallokaan ei pysy veden alla, eikä pelko katoa kieltämällä.

Pelon hyväksyminen auttaa meitä monesti rauhoittumaan ja näkemään tilanteessa uusia puolia ja mahdollisuuksia. Toimiva konsti on ajatella pelkoa tunteena, joka tuntuu eri puolilla kehoa, mutta todellisuudessa täyttää meidän tunnekehostamme vain 5 prosenttia. Se tarkoittaa, että 95 prosenttia meistä on jotain aivan muuta kuin pelkoa. Pelko voi huijata meitä luulemaan, että muuta ei olekaan sisällämme, mutta voimme viedä aina tarvittaessa huomion kehossamme oleviin terveisiin tunteisiin, pelon vastalääkkeisiin: luottamukseen, terveeseen itserakkauteen, hetkessä elämisen synnyttämään toivoon ja intohimoon.

Myös pelon keskellä elämä voi tuntua tarkoituksenmukaiselta. Ehkä jopa hyvältä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti