maanantai 8. elokuuta 2011

Keho seuraa tunteen suuntaa




Olympialaisista tuttu urheilija, pikkuseuran harrastajaurheilija, ammattitanssija ja iskelmälaulaja. Heillä kaikilla on tavoitteensa, ja he kaikki pelkäävät epäonnistumista.

Pystyn tähän.
Mitä jos epäonnistun?
Epäonnistun kuitenkin.
En pysty tähän.

Mielen roskaohjelmat, nuo mentaaliset riiviöt, asettuvat usein poikkiteloin haasteen edessä. Juuri silloin, kun olisi tärkeää olla keskittynyt ja itsevarma, pää alkaa tuottaa kymmeniä kielteisiä ajatuksia, joita emme edes huomaa. Mieli hahmottaa koitoksen hetkellä yhtäkkiä vain pahoinvoinnin tunteen vatsanpohjassa, lamaantuvat jalat ja kurkkuun jumittuvan tahdonvoiman.

Jos jokin tilanne vie sinulta fokuksen ja henkisen voiman, sinä häviät. Sinä, ei kukaan muu.

Jotta keho juoksisi, hyppäisi, tanssisi ja laulaisi yli jokaisen henkilökohtaisen alariman, tunteen täytyy olla oikeanlainen. Jos tunnetila on pielessä tai jotain epämääräistä, "sinne päin", suoritus epäonnistuu tai jää vajaaksi. Kun tunne on positiviinen ja vahva, keho seuraa perässä ja homma toimii.

Oikea tunnetila rakennetaan ajatuksilla, jotka palvelevat tarkasti yksilöllisiä tarpeita.

Tiedän, mitä teen. Olen hyvä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti