sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Kun ämpärillinen ei riitä

ASIAA RIIPPUVUUKSISTA



Olen seurannut viime vuosina kolmen ihmisen riippuvuuksia.

Kaksi heistä yrittää tasaisin väliajoin juoda elämänsä kankkulan kaivoon. Juomiseen liittyy valtavaa itsekeskeisyyttä, vihamielisyyttä ja sellaista epärehellisyyttä, jota ulkopuolisen on vaikea sietää. Alkoholistin itsekeskeisyys on erittäin voimakasta. Juomista seuraavat itsesääli ja krapulan hellittäessä omavoimaisuus, joka mahdollistaa taas uuden juomisen.

Kolmas tapaus on koukussa tietokonepeleihin. Myös hänen käyttäytymisensä muuttuu, mitä enemmän hän pelaa. Hänestä tulee ärtynyt, levoton, hajamielinen ja uneton. Kun aivot menevät ylikierroksille, ei uni tule ensimmäisenä päähän, vaan jotain aivan muuta.

Olen sitä mieltä, että viisas opettelee olemaan itselleen rehellinen siitä, mitä ei taida ja mikä ei itselle sovi. Eikä pelkkä myöntäminen riitä, asia pitää tajuta sydänytimiä myöten. Ei siinä auta toisten pelastusyritykset ja palopuheet, jos ei addikti itse sisäistä, mikä on homman nimi. Tippakin voi tappaa.

Olen valtavan kiitollinen siitä, että sain itse jättää alkoholin elämästäni lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Minulla oli (näin jälkeenpäin ajateltuna) ilo ja kunnia kokea alkoholin kanssa niin kovia nuorena naisena, että totesin sen olevan aine, joka ei minulle sovi. Vertaan itseäni pähkinäallergikkoon: yksikin pähkinä voi tappaa. Minä vain satun olemaan alkoholille allerginen. Sitä paitsi absolutistina voi elämä olla hurjan hauskaa. Sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä. Puritaaniseksi ei tarvitse heittäytyä, mutta jos homma ei toimi...

Hälytyssignaalina pitäisi toimia kaiken, mikä koukuttaa meidät pois tasapainosta. Koukut tulevat ihmissuhteiden, seksin, ruuan, alkoholin ja muiden päihteiden, nettipelien, ylikuntoilun, shoppailun, uhkapelien, julkisuuden ja ties minkä muodossa. Oletko muuten koskaan nähnyt ihmistä, jolla on tupakan ja nuuskan tuhoamat hampaat? Minä olen.

Muistan, kun isoisäni itki kuolinvuoteellaan, että kyllä hän tietää, mitä pahaa hän on saanut aikaan omalla juomisellaan. Oli kaunista nähdä, miten häijy ja täysin alkoholisoitunut ihminen oli kerrankin vilpitön. Nuorena tyttönä minulla ei ollut epäilystäkään siitä, ettenkö olisi ollut todistamassa jotain aitoa ja totta. Isoisä oli täysin totta kerrankin, jopa itselleen.

On ilo opetella pitämään itsestään huolta ja olla riittävän nöyrä omien taipumusten (ja allergioiden!) edessä. Kasvu ei lopu, eikä oman elämän pilaamiseen tai ennen aikaiseen hautaan ole syytä kiirehtiä.

BTW, sinulla on väliä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti