tiistai 30. marraskuuta 2010

Panttivanki vai ei?

ASIAA VALINNOISTA

Amerikkalainen psykologi ja panttivankineuvottelija George Kohlrieser on hoitanut maailmalla monta tukalaa tilannetta menestyksellä. Vaikka harva meistä joutuu elämänsä aikana ihan oikeaan panttivankitilanteeseen, olemme monesti panttivankeina omassa elämässämme. Arjen panttivankitilanteita voivat aiheuttaa monenlaiset pattitilanteet, joiden taustalta löytyy toisia ihmisiä, olosuhteita ja tilanteita sekä erilaisia ajatuksia ja tunnemalleja.

Oletko koskaan ollut pakkasen panttivankina hyytävällä raitilla ilman suojaa? Piinaavatko sinua pääsi sisäinen katkeruus tai ainaiset valittavat ajatukset, jotka pitävät sinut tyytymättömyyden kuilussa vuodesta toiseen? Vaivaako sinua riippuvaisuus toisesta ihmisestä, hänen hyväksynnästään? Kuristaako riittämättömyyden tunne kurkkuasi aamuyön syvinä tunteina?

Kohlrieserin mukaan panttivangiksi joutumisesta kielii se, että ihmiseltä katoaa ilo siitä, että hän on ylipäänsä elossa. Mitä enemmän meillä on menneitä suruja surematta, sitä helpommin löydämme itsemme panttivangin roolista arjen moninaisissa tilanteisssa tai - ja se vasta karmeaa - sitä luontevammin nappaamme toisia ihmisiä panttivangeiksemme syytöksillä, raivolla tai muulla kivalla pikku taipumuksella.

Uusien näkökulmien ja mahdollisuuksien etsiminen vapauttaa häkkitilanteista, kun taas esteiden tuijottaminen voi pitää meidät panttivankeina läpi elämän. Tapa katsella elämää on ihan meistä kiinni.

Tekee joskus kipeää, eikö teekin? Se vastuu omista valinnoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti